Jumi kavereineen toivottaa Hyvää Joulua!
Meillä omistajilla oli ainakin kovin hauskaa :D
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
tiistai 16. joulukuuta 2014
Kävipä vähän hassusti
Oltiin lenkillä Vihdissä viime lauantaina ja siellä oli tullut aika paljon tuoretta (plussa)lunta. Muita ulkoilijoita (yhtä hulluja) ei nähty sillä päivälle oli luvattu melkoista tuulta ja räntää. Kävelimme kuitenkin reippaan kuuden kilsan lenkin ihan hyvässä säässä ja pienessä lumisateessa. Koirat sai tietenkin juosta koko lenkin vapaana joten niiden liikunta läheni varmaan sitä viittätoista kilometriä.
Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.
Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.
Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...
Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.
Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.
Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.
Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...
Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.
tiistai 9. joulukuuta 2014
Monen päivän postaus
Ei ole moneen päivään päivitetty blogia.
No eipä ole juurikaan mitään tapahtunutkaan. Koirat on ja menee, treenit on vaihdellut hyvästä huonoon ja kaikkea siltä välillä.
Kahdessa näyttelyssä käytiin Brion kanssa pyörähtämässä. Jyskylässä ja Helsinki Winnerissä.
Jyskylässä Brio oli ERI2 /4 ja sai mairittelevan arvion Paavo Mattilalta (ja minulla ei tietenkään ole sitä arvostelua tässä, että voisin kirjata sen teille).
Helsinki Winnerissä Brio oli ERI3 /10 ja sai sielläkin hyvän arvion ruotsalaiselta Mats Lindborgilta.
"Goda proportioner. Välformat huvud. Korrekt bett. Bra ögon och öron. Utmärkt hals och rygg. Något hög svansansättning. Bra kropp, ben och tassar. Goda vinklar. Fria rörelser."
~ Hyvät mittasuhteet. Hyvin muotoutunut pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Hieman korkea hännänkiinnitys. Hyvä keho, jalat ja tassut. Hyvät kulmaukset. Vapaat liikeet.
Jumi ei saanut näytellä ollenkaan kehässä Helsingin Voittaja-viikonloppuna mutta sen sijaan käytiin Koirakoulu Kompassin kanssa esiintymässä DOBOn merkeissä jälleen. Meillä oli uusi ohjelma ja pari uutta temppua joten syksy on mennyt sujuvasti niitä treenaillen.
Pitkän viikonlopun jälkeen käytiin sitten eilen Brion kanssa vielä rokotuksilla. Meinasin ruveta väittää vastaan kun hoitaja kysyi, että "yksivuotisrokotuksilleko tulitte?". Kesti hetken tajuta, että mun isomies onkin vielä niin pieni, että käy vasta yksvuotisrokotuksilla... Aika tuntuu rientävän ja samalla seisovan paikallaan - kovin kummallista :) Brion paino oli muuten 26,6kg ja Jumi 28,2kg.
Kaiken kukkuraksi meille on toivon mukaan luvassa perheenlisäystä (ihan ihmismuodossa tällä kertaa). Ihan siitäkin syystä on ollut vähän hiljaisempaa blogin suhteen - mitä päivittäisin kun makaan lähinnä sohvan pohjalla pahoinvoivana tai sitten olen töissä. Tuntuu, että mitään järkevää ei ainakaan saa aikaiseksi.
Mutta kesällä pitäisi siis lisäys tulla jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten koirat reagoi lapseen. Jumin kanssa en ole niin huolissani, se on sellainen vankka peruskallio jonka elämä kulkee tasaista raidetta eteenpäin mutta Brion kanssa onkin sitten mielenkiintoisempaa. Ihan jo siitäkin syystä, että Brio on hyvinkin vilkas ja vilkkaudessaan sen piuhat pitenee entisestään.
No eipä ole juurikaan mitään tapahtunutkaan. Koirat on ja menee, treenit on vaihdellut hyvästä huonoon ja kaikkea siltä välillä.
Kahdessa näyttelyssä käytiin Brion kanssa pyörähtämässä. Jyskylässä ja Helsinki Winnerissä.
Jyskylässä Brio oli ERI2 /4 ja sai mairittelevan arvion Paavo Mattilalta (ja minulla ei tietenkään ole sitä arvostelua tässä, että voisin kirjata sen teille).
"Goda proportioner. Välformat huvud. Korrekt bett. Bra ögon och öron. Utmärkt hals och rygg. Något hög svansansättning. Bra kropp, ben och tassar. Goda vinklar. Fria rörelser."
~ Hyvät mittasuhteet. Hyvin muotoutunut pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Hieman korkea hännänkiinnitys. Hyvä keho, jalat ja tassut. Hyvät kulmaukset. Vapaat liikeet.
Jumi ei saanut näytellä ollenkaan kehässä Helsingin Voittaja-viikonloppuna mutta sen sijaan käytiin Koirakoulu Kompassin kanssa esiintymässä DOBOn merkeissä jälleen. Meillä oli uusi ohjelma ja pari uutta temppua joten syksy on mennyt sujuvasti niitä treenaillen.
Pitkän viikonlopun jälkeen käytiin sitten eilen Brion kanssa vielä rokotuksilla. Meinasin ruveta väittää vastaan kun hoitaja kysyi, että "yksivuotisrokotuksilleko tulitte?". Kesti hetken tajuta, että mun isomies onkin vielä niin pieni, että käy vasta yksvuotisrokotuksilla... Aika tuntuu rientävän ja samalla seisovan paikallaan - kovin kummallista :) Brion paino oli muuten 26,6kg ja Jumi 28,2kg.
Kaiken kukkuraksi meille on toivon mukaan luvassa perheenlisäystä (ihan ihmismuodossa tällä kertaa). Ihan siitäkin syystä on ollut vähän hiljaisempaa blogin suhteen - mitä päivittäisin kun makaan lähinnä sohvan pohjalla pahoinvoivana tai sitten olen töissä. Tuntuu, että mitään järkevää ei ainakaan saa aikaiseksi.
Mutta kesällä pitäisi siis lisäys tulla jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten koirat reagoi lapseen. Jumin kanssa en ole niin huolissani, se on sellainen vankka peruskallio jonka elämä kulkee tasaista raidetta eteenpäin mutta Brion kanssa onkin sitten mielenkiintoisempaa. Ihan jo siitäkin syystä, että Brio on hyvinkin vilkas ja vilkkaudessaan sen piuhat pitenee entisestään.
maanantai 10. marraskuuta 2014
Rasittava eläin
Tuli vastaan video jonka olen kuvannut alkusyksyllä. Tässä huomaa hyvin (ehkä?) kumpi tässä taloudessa kerää kierroksia ja kumpi on ärsyttävä... Briolla on tapana tuon lisäksi käydä ihan puremassa (maistelee vaan kuulema) Jumia kun ei saa tahtoaan läpi. Onni on äärettömän viisas vanhempi koira.
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Kun eniten vituttaa kaikki
Ärsyttävät eläimet.
En ole tainnut jakaa kanssanne miten järkyttävän huonokäytöksisiä koiria minulla on. Aivan suaatanan hankalia persläpiä jos niitä jättää yksin enemmän kuin kolmeksi minuutiksi ja aina se ei edes vaadi sitä yksinoloa.
Tässä viime aikoina on elämäni kokenut pientä muutosta sen suhteen, että meitä on taloudessa nykyään kaksi. Ainakin tilapäisesti. Mikä myös tarkoittaa, että tavaraa on aiempaa enemmän. Mikä myös tarkoittaa, että koirat on reuhkannut aiempaa enemmän.
Se alkoi viattomasti leipien viemisellä pöytätason takanurkasta. Se jatkui laatikoiden avaamisella. Siitä se eskaloitui laatikoiden purkamiseen (kun ne köytettiin kiinni kun niitä avattiin) sekä tiskipöydällä kävelemiseen ja yläkaappien avaamiseen.
Tavaroita on rikottu huolella. On entistä savipataa, lukuisia roskiksia, jauhoja, pastaa, riisiä, leipää ja hedelmiä. Ja siis älä luule, ettenkö ole tehnyt kaikkeni näiden estämiseksi. On teipattu laatikoita, siiretty syötävä purkkeihin ja siitä lasipurkkeihin. On siirretty, nostettu ja tikapuilla viety katonrajaan asti.
Paras taisi olla kun mies tuli kotiin ja laittoi viestiä minulle, että jauhoja on jokapuolella ja hellan päällä on jauhoisia tassunmerkkejä <3 Koirat.
Ei se varastaminen tai sotkeminen edes ole se ikävin puoli. Se ikävin puoli on se ripuli ja oksennus mitä näistä seuraa. Ette ikinä arvaa miten koira voi paisua hapanleivästä tai kuinka paljon oksennusta tulee kun koira on syönyt kilon risottoriisiä. Matot on oksennuksessa, päiväpeitto, koirien peti... Ainiin se peti. Muistatteko tämän postauksen missä päivittelin isoa petiä jonka ostin ja jota ei voi pestä missään? No se on nyt pussitettuna parvekkeella oksennuksen peittämänä koska minulla ei kertakaikkiaan ole tilaa pestä sitä missään. Helvetinperkele.
Mutta huoli pois, ei tämä tähän lopu. Röyhkeys kasvaa päivä päivältä. Touhusin eilen aamulla omiani ja olin kuulevinani miten kissanruokaa pistellään poskeen keittiössä kovalla vauhdilla. Kissathan syö hillitysti joten päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. No yllätys - siellähän se JumiJumpelo söi kissojen ruuat kovinkin tyytyväisenä... Mistä muuten tunnistaa Jumin? Kun tulin niin lähelle, että koira minut huomasi, laittoi kyseinen eläin korvat luimuun, silmät viiruiksi mutta perkeleen otus jatkoi syömistä.
Olen tottunut siihen, että tätä saattaa tapahtuu kun olen pois kotoa mutta, että koirat hyppii pöydillä kun olen parin metrin päässä. Tsiisuskraist. Lähden tästä kassakaappi-ostoksille ja ostan kaapin johon voin säilöä ruokatarpeet ilman, että niitä varastetaan joka päivä.
ps. kuvat eivät ole lavastettuja vaan koirat on otettu kiinni itseteossa. prkl.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Tarjoilija! Ruuassani on kuparia
Kuten olen varmasti joskus jossain maininnut niin koirani syö pääsääntöisesti Royal Canin Energy 4800 -kuivanappulaa. Sen saatavuudessa on kuitenkin ollut ongelmia viime aikoina kun tuote lanseerattiin uudestaan nimellä Sporting Life, Endurance 4800. Tämä on ainoa ruoka josta olen löytänyt 30% rasvan. Kaikki muut ruuat ovat lähinnä laihisruokaa tähän verrattuna.
Ideologiani on syöttää koirilleni vähän ja todella rasvaista ruokaa jolloin laatu korvaa määrän eikä tarvitse ruokkia useamman kilon aterioilla. Koirat syö liikkunnan mukaan 1-4dl ruokaa /päivässä.
Kun tosiaan tuota omaa RCn ruokaa ei saanut mistään niin kyselin M&Mn myyjältä mistä löytyisi ruoka joka olisi melkein tuossa samassa rasvaprosentissa ja silti ihan hyvää ruokaa. Olin itse selaillut noita merkkejä ja kaikki jäi siihen 21-25% rasvaan. Myyjä sitten suosittele Pure Natural Active -ruokaa. Ostin 12kg säkin ja menin kotiin.
Koirat söi tuota viikon ja ihan hyvältä vaikutti - paska ei muuttanut muotoaan eikä sitä tullut mitenkään järjettömän paljon. Kaikki hyvin siis. Kunnes seuraava viikko alkoi... Molempien koirien paska muuttui täysin oranssiksi. Ensin kuvittelin, että johtui jostain Frolicien syömisestä tai muusta vastaavasta koska ruoka ei ole (ainakaan minun silmääni) värjättyä. Mutta vaiva vaan jatkui.
Ihan mielenkiinnosta katselin sitten Pure Naturalin tuoteselostetta. En usko, että oranssi uloste tästä johtui mutta silmääni sattui kuparin määrä. Sitä on tuoteselosteen mukaan 81mg/kg!
Nopea kuuklaaminen kertoo, että koiran kuparintarve on 0,06 mg / elopainokilo. Tämä tarkoittaisi Jumin kokoiselle koiralle päivän tarve on 1,68mg. Sanotaan, että Jumi syö 300g kuivanappulaa päivässä Pure Naturalia = kuparia tulee elimistöön 27mg. Eli huimasti oli päiväntarpeen. Vastaavasti RCn Endurance -ruuassa kuparia on 15mg/kg jolloin Jumin elimistö saisi samalla ruokamäärällä 5mg kuparia. Viisi kertaa vähemmän kuin Pure Naturalin ruuasta.
Ruoassa oleva kuparin määrä ei vielä kerro, kuinka paljon kuparia koira saa ruoasta imeytettyä ja hyväksikäytettyä. Huonommin imeytyviä muotoja joutuu rehuvalmistaja lisäämään enemmän taatakseen "tasapainotetun" ruoan, kun taas hyvin imeytyviä tarvitsee lisätä vähemmän, mutta ne taas yleensä ovat kalliimpia käyttää. Rehunvalmistajalle se on lähinnä kustannuskysymys. Ruokapussin kyljessä komeileva luku ei siis vielä välttämättä kerro paljoa.
Silti syötän mielummin vähemmän kuparia kuin enemmän jos on pakko valita sillä tarpeettoman korkeat kuparipitoisuudet lisäävät maksavaurioiden (esim. Bedlingtonin terrierillä maksakirroosin) ja myös kroonisen aktiivisen hepatiitin (CAH) riskiä. On havaittu, että jos kuivamuonissa on 5 – 10 mg/kg kuparia, niin bedlingtonit saavat myrkytyksen (Tined ym. 1978). Kertokaa siis minulle mitä 81mg/kg tekee bedlingtonin terrierille?
Löysin interwebin saloista tällaisen toteamuksen:
- AAFCO:n suositus kuivamuonille on tällä hetkellä 7,3 mg/KAkg
- FEDIA Fin suositus koiranrehun kuparille on 0,72 mg/100 g kuiva-ainetta aikuisille koirille ja 1,1 mg/100 g kuiva-ainetta kasvaville pennuille. Lain määräämä maksimi on 2,8 mg/100 g ka. Eli vaihteluväli rehuissa voi olla 7,2-28 mg/kuiva-ainekilo.
Joku voisi minulle vielä selventää, että jos laki sanoo, että maksimi on 28mg/ka kg niin miten ihmeessä PN -ruuassa sitä on yli 80?
Ideologiani on syöttää koirilleni vähän ja todella rasvaista ruokaa jolloin laatu korvaa määrän eikä tarvitse ruokkia useamman kilon aterioilla. Koirat syö liikkunnan mukaan 1-4dl ruokaa /päivässä.
Kun tosiaan tuota omaa RCn ruokaa ei saanut mistään niin kyselin M&Mn myyjältä mistä löytyisi ruoka joka olisi melkein tuossa samassa rasvaprosentissa ja silti ihan hyvää ruokaa. Olin itse selaillut noita merkkejä ja kaikki jäi siihen 21-25% rasvaan. Myyjä sitten suosittele Pure Natural Active -ruokaa. Ostin 12kg säkin ja menin kotiin.
Koirat söi tuota viikon ja ihan hyvältä vaikutti - paska ei muuttanut muotoaan eikä sitä tullut mitenkään järjettömän paljon. Kaikki hyvin siis. Kunnes seuraava viikko alkoi... Molempien koirien paska muuttui täysin oranssiksi. Ensin kuvittelin, että johtui jostain Frolicien syömisestä tai muusta vastaavasta koska ruoka ei ole (ainakaan minun silmääni) värjättyä. Mutta vaiva vaan jatkui.
Ihan mielenkiinnosta katselin sitten Pure Naturalin tuoteselostetta. En usko, että oranssi uloste tästä johtui mutta silmääni sattui kuparin määrä. Sitä on tuoteselosteen mukaan 81mg/kg!
Nopea kuuklaaminen kertoo, että koiran kuparintarve on 0,06 mg / elopainokilo. Tämä tarkoittaisi Jumin kokoiselle koiralle päivän tarve on 1,68mg. Sanotaan, että Jumi syö 300g kuivanappulaa päivässä Pure Naturalia = kuparia tulee elimistöön 27mg. Eli huimasti oli päiväntarpeen. Vastaavasti RCn Endurance -ruuassa kuparia on 15mg/kg jolloin Jumin elimistö saisi samalla ruokamäärällä 5mg kuparia. Viisi kertaa vähemmän kuin Pure Naturalin ruuasta.
Ruoassa oleva kuparin määrä ei vielä kerro, kuinka paljon kuparia koira saa ruoasta imeytettyä ja hyväksikäytettyä. Huonommin imeytyviä muotoja joutuu rehuvalmistaja lisäämään enemmän taatakseen "tasapainotetun" ruoan, kun taas hyvin imeytyviä tarvitsee lisätä vähemmän, mutta ne taas yleensä ovat kalliimpia käyttää. Rehunvalmistajalle se on lähinnä kustannuskysymys. Ruokapussin kyljessä komeileva luku ei siis vielä välttämättä kerro paljoa.
Silti syötän mielummin vähemmän kuparia kuin enemmän jos on pakko valita sillä tarpeettoman korkeat kuparipitoisuudet lisäävät maksavaurioiden (esim. Bedlingtonin terrierillä maksakirroosin) ja myös kroonisen aktiivisen hepatiitin (CAH) riskiä. On havaittu, että jos kuivamuonissa on 5 – 10 mg/kg kuparia, niin bedlingtonit saavat myrkytyksen (Tined ym. 1978). Kertokaa siis minulle mitä 81mg/kg tekee bedlingtonin terrierille?
Löysin interwebin saloista tällaisen toteamuksen:
- AAFCO:n suositus kuivamuonille on tällä hetkellä 7,3 mg/KAkg
- FEDIA Fin suositus koiranrehun kuparille on 0,72 mg/100 g kuiva-ainetta aikuisille koirille ja 1,1 mg/100 g kuiva-ainetta kasvaville pennuille. Lain määräämä maksimi on 2,8 mg/100 g ka. Eli vaihteluväli rehuissa voi olla 7,2-28 mg/kuiva-ainekilo.
Joku voisi minulle vielä selventää, että jos laki sanoo, että maksimi on 28mg/ka kg niin miten ihmeessä PN -ruuassa sitä on yli 80?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)