Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.
Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.
Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...
Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti