Tällä hetkellä on aivan liian kylmä tekemään yhtikäs mitään. Sisätreeneihin ollaan turvauduttu ja siinä treenit lähinnä painottuu tuohon agilityyn. Tottista kävin viimeksi lauantaina vääntämässä pari kiekkaa ja kotona ollaan tehty istu-maahan-seiso -sulkeisia. Muuten tuo motivaatio on kyllä todella matala kelin takia.
Tällä hetkellä seuraaminen on melko hyvässä kunnossa enkä halua sitä tappaa liian epävireisillä treeneillä joten siksi en treenaa :) Jos minulla on mieli maassa ja kylmä niin en voi olettaa, että koiran pitäisi olla koko ajan viulunkireä ja innokas eteenkin kun mun on vaikea lähteä sitä motivoimaan kun tekis mieli vaan painua talviunille.
Jotain hyvää tässä kuitenkin on. Koska siihen seuraamiseen on nyt kiinnitetty huomiota (PALJON) niin minulta tultiin jopa yksissä treeneissä kysymään, että mitä olen tehnyt jottaa olen saanut koirani seuraamisen niin suoraksi? Meinas meikäläiseltä leuka tipahtaa lattian läpi kun luulin, että minulle vittuiltiin mutta ihan aidosti sitä kysyttiin. Ja kyllä, koirani seuraaminen on suoraa. Tosin se vaati 28 kuukautta ja kerran kokonaan alusta aloittaminen. Ohjaajavirheiden korjaaminen ja ohjaajan kouluttaminen teki seuraamisesta suoran.
Seuraamisen toimivuuden kautta ollaan saatu nopeutta myös muihin liikkeisiin. Eteentuloa ollaan harjoiteltu tuolla ulkona kun koira saa juosta vapaana aamulenkeillä ja aina välillä huudan koiran luokse. Tämä toimii äärimmäisen hyvin esim. kapeilla poluilla jolloin koira on aina ohjaajaan nähden suorassa.
Nyt tää lähtee ulkoilemaan tuonne kylmään koiran kanssa. Brrr.
Ainiin ja ilmoittauduin mölleihin taas pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti