Laiskuutta ilmassa

Talvisin minua laiskottaa ja pahasti.
Typerä lumi on joka paikassa ja typerä pakkanen puree perseestä.

Koirat saavat olla aika paljon talvisin. Tällä hetkellä ei ole edes hallivuoroa jotta voisi siellä pyöriä joten treeneissäkin käydään sään ja lumitilanteen mukaan. Onneksi on kuitenkin ystävät... Ystävät joiden kanssa sopii aamulenkkejä viikonlopulle vaikkei tee sitä vähääkään mieli mennä taapertaa sinne kylmään. Ystävät jotka 5km kohdalla sanoo, että "jatketaan vielä hetki". Ystävät joiden kanssa se alkuun järjettömän pitkä, paska ja kylmä lenkki tuntuu ihan piis åf keikiltä loppujen lopuksi.

Koirat ainakin kiittää näitä ystäviä sillä näiden takia minäkin jaksan raahata tätä jokapäivä läskistyvää ruhoa eteenpäin. Mutta jälkeenpäin oli ihanaa olla taas - koirat saanut juosta sen 9km (+kaikki ekstrakilsat mikä kertyy irtiolon aikana) ja minä sain viettää ihanaa löhöilyä sohvalla koko loppuillan.

Tänään saan kaiken huipuksi hakea koirien uudet rotsit postista. Siellä olisi odottamassa kaksinkappalein toppabotteja (eli topattu sadeloimi Back on Trackiltä). Käyttökokemuksia saatte odottaa ainakin viikon :)

En ole kukkahattu mutta nyt alkoi rehottamaan

Facebookin Amstaffifoorumilla tuli vastaan henkilö joka kehuskeli sillä, että hänen 13 viikkoa vanha pentu on jo tovin opetettu kävelemään nätisti hihnassa kuristavalla lyhyellä näyttelyhihnalla. Ja jos pentu ei kävele tai alkaa vetämään toiseen suuntaan niin hihnasta nykäistään ja kielletään.

Ei sillä, että olisin itse maailman reiluin koiraomistaja. Tai, että kohtelisin koiriani erityisin silkkihansikkain. Yritän kuitenkin parhaani - luen, opiskelen ja pohdin koirien sielunelämää. Miten opetetaan asioita, mikä kannattaa ja mikä ei, kepin ja porkkanan oikea suhde. Koulutuskuntia on yhtä paljon kun on kouluttajia mutta itse suosin ja yritän pysyä vaatimisen ja pyytämisen välimaastossa, sellaisessa JingJang -tilassa. Yhtä asiaa painotan silti aina kun autan muita tai opetan omille koirille uutta:

Opeta ensin, vaadi sitten.

Monet vaatii ensin - myös tässä 13 viikon pennun koulutuksessa.
Karrikoidusti se tarkoittaa, että menet koulutuskentälle ja anna koiralle selkään kunnes se suorittaa oikein. Silloin paine loppuu. Eli koira oppi itsestään mutta negaation kautta > älä tee sitä (kipu), älä tee tuota (kipu), älä mene sinne (kipu). Ja kun koira kun ihmeen kaupalla tekee oikein ei tule kipua. Se tuottaa koiralle kipua henkisesti, fyysisesti ja on minusta väärä tapa suhtautua kouluttamiseen. Olen nähnyt koiran jolle tuotettiin nimenomaan tällaista kipua kun haluttiin sen seuraavan ihmistä ja lopputulos oli, että kun kipu loppui koira juoksi mahdollisimman pitkälle omistajasta kun suinkaan mahdollista. Jos olisin ollut sen omistajan kengissä olisin katsonut pitkään peiliin.

Minä ja Jumi joskus vuonna 2012(?)

Minun usko on vahvasti siinä opetuksessa. Kerro mitä haluat koiran suorittavan. On ollut ällistyttävää huomata miten vähän uskoa omistajilla on omiin koiriinsa opetuksen suhteen: "ei se tajua" / "emmä usko et se tekee" / "tuo on tyhmä kun saapas oon yrittäny".

Esimerkkinä maahanmeno. Ei sitä koiraa tarvitse painaa maahan, ei namittaa jalan alta eikä edes fyysisesti kampittaa. Ota nami käteen, näytä sitä koiralle (olettaen, että koira on siitä kiinnostunut) ja sulje käsi kuppina lattiaa vasten niin, että koira pääsee haistamaan namin muttei syömään sitä. Odota kunnes menee maahan ja jos meinaa mielenkiinto hiipua niin hetsaa namilla mutta älä syötä sitä. Kun koira tajuaa laskea sen perän siihen maahan niin avaa käsi ja palkkaa heti. Toista sama harjoite useamman kerran (useampi kerta = ainakin 100 toistoa). Pikkuhiljaan kun liike vahvistuu niin voit liittää siihen tapahtumaan käskyn. Käsky on kertova käsky (eli kun koira menee maahan käsky kertoo mitä se koira on tekemässä). Kun toistoja on takana tuhansia niin koirasi (mikäli koulutus on tehty oikein) tietää mitä siltä odotetaan kun sanot käskyn. Ja vasta tässä vaiheessa voit alkaa vaatimaan. Vaatiminen on sitten koulukunnasta riippuva - eli vaaditko pakotteiden kanssa vai ilman.

Pakotteista voisin kirjoittaa esseen mutta nopeasti avattuna se on (oikein tehtynä!) toiminto josta koira tietää saavansa palkkaa. Koiralle tässä(KIN) tapauksessa opetetaan nostattava pakote, eli esim. nyppäys hihnasta. Nyppäät hihnassa ja koira tuottaa toiminnon sinua kohti (aluksi katseen nostaminen / kontaktin otto riittää) ja palkkaat siitä. Pikkuhiljaa koira oppii ymmärtämään, että nyppäys tarkoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohti jolloin siitä irtoaa palkka. Se, että mennään kentälle repimään sitä koiraa ilman, että opetetaan mitä se repiminen tarkoittaa ei tuota tulosta. Tai tuottaa todennäköisesti laskevan pakotteen (eli passivoi koiran koska paska ihminen).

Palataakseni alkuperäiseen asiaan. 13 viikkoa vanha pentu ei taluteta näyttelyhihnassa. 13 viikkoa vanhalla pennulla on edelleen kova laumavietti ja se voi joko kulkea vapaana tai pennuille tarkoitetussa leveähkössä pannassa. Ei ole mitään järkeä tuhota se suhde siihen koiraan aloittamalla vaatiminen ja pakottaminen ennenkuin koira on opetettu toimintoon.

Kaksi tapaa

Koirani ovat malliesimerkki siitä miten aina löytyy useampi tapa ratkoa sama ongelma... Aina mä parjaan tuon pienemmän aivokapasiteettiä. No nyt todistetusti siltä löytyy hetkittäin enemmän aivosoluja kuin vanhemmalta täysituholta joka ei vaan pysähdy pohtimaan hetkeksikään. Nämä älypelit on muuten oiva tapa viihdyttää koiria kun ulkona paukkuu pakkanen eikä kiinnosta sitä vähääkään mennä sinne palelemaan.

Hyvää Joulua

Jumi kavereineen toivottaa Hyvää Joulua!
Meillä omistajilla oli ainakin kovin hauskaa :D

Post by Koulutustarvike.fi.

Outo valioilmiö taivaalla

Olisipa tällainen keli kun aloitan lomani parin päivän päästä...

Kävipä vähän hassusti

Oltiin lenkillä Vihdissä viime lauantaina ja siellä oli tullut aika paljon tuoretta (plussa)lunta. Muita ulkoilijoita (yhtä hulluja) ei nähty sillä päivälle oli luvattu melkoista tuulta ja räntää. Kävelimme kuitenkin reippaan kuuden kilsan lenkin ihan hyvässä säässä ja pienessä lumisateessa. Koirat sai tietenkin juosta koko lenkin vapaana joten niiden liikunta läheni varmaan sitä viittätoista kilometriä.

Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.

Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.

Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...

Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.

Monen päivän postaus

Ei ole moneen päivään päivitetty blogia.
No eipä ole juurikaan mitään tapahtunutkaan. Koirat on ja menee, treenit on vaihdellut hyvästä huonoon ja kaikkea siltä välillä.

Kahdessa näyttelyssä käytiin Brion kanssa pyörähtämässä. Jyskylässä ja Helsinki Winnerissä.
Jyskylässä Brio oli ERI2 /4 ja sai mairittelevan arvion Paavo Mattilalta (ja minulla ei tietenkään ole sitä arvostelua tässä, että voisin kirjata sen teille).

 Helsinki Winnerissä Brio oli ERI3 /10 ja sai sielläkin hyvän arvion ruotsalaiselta Mats Lindborgilta.

"Goda proportioner. Välformat huvud. Korrekt bett. Bra ögon och öron. Utmärkt hals och rygg. Något hög svansansättning. Bra kropp, ben och tassar. Goda vinklar. Fria rörelser." 

 ~ Hyvät mittasuhteet. Hyvin muotoutunut pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Hieman korkea hännänkiinnitys. Hyvä keho, jalat ja tassut. Hyvät kulmaukset. Vapaat liikeet.

 Jumi ei saanut näytellä ollenkaan kehässä Helsingin Voittaja-viikonloppuna mutta sen sijaan käytiin Koirakoulu Kompassin kanssa esiintymässä DOBOn merkeissä jälleen. Meillä oli uusi ohjelma ja pari uutta temppua joten syksy on mennyt sujuvasti niitä treenaillen.

Pitkän viikonlopun jälkeen käytiin sitten eilen Brion kanssa vielä rokotuksilla. Meinasin ruveta väittää vastaan kun hoitaja kysyi, että "yksivuotisrokotuksilleko tulitte?". Kesti hetken tajuta, että mun isomies onkin vielä niin pieni, että käy vasta yksvuotisrokotuksilla... Aika tuntuu rientävän ja samalla seisovan paikallaan - kovin kummallista :) Brion paino oli muuten 26,6kg ja Jumi 28,2kg.

Kaiken kukkuraksi meille on toivon mukaan luvassa perheenlisäystä (ihan ihmismuodossa tällä kertaa). Ihan siitäkin syystä on ollut vähän hiljaisempaa blogin suhteen - mitä päivittäisin kun makaan lähinnä sohvan pohjalla pahoinvoivana tai sitten olen töissä. Tuntuu, että mitään järkevää ei ainakaan saa aikaiseksi.

Mutta kesällä pitäisi siis lisäys tulla jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten koirat reagoi lapseen. Jumin kanssa en ole niin huolissani, se on sellainen vankka peruskallio jonka elämä kulkee tasaista raidetta eteenpäin mutta Brion kanssa onkin sitten mielenkiintoisempaa. Ihan jo siitäkin syystä, että Brio on hyvinkin vilkas ja vilkkaudessaan sen piuhat pitenee entisestään.