Helppoa kuin heinänteko ja vähän tappelukoiria

"4 koiraa ja lapsi. Mitä te oikein ajattelette?"

Ei ole eka kerta kun kuulen tuon kommentin. Tai sensuuntaista "kevyttä" vihjailua. Miksi neljäs koira. Miksi kolmas koira. Miksi koiria ylipäänsä. Menemättä sen syvemmin siihen miksi meillä ylipäänsä on koiria niin neljä koiraa menee aikalailla siinä missä kolmekin. On vaan yksi suu ja yksi vakuutus lisää. Nato on kaikenlisäksi niin pieni niin eihän sitä edes huomaa! Lenkillä mennään toistaiseksi kuin aiemminkin. Brio ja Hifi vetovyössä kiinni, Jumi flexissä ja Nato vapaana. Jos menen yksin lenkille lapsen kanssa otan vaan kaksi koiraa mukaan.

Kuten kuvassa näkyy, ihan hyvin ne menee :) Nato ei tietenkään jaksa samoja matkoja kuin isot pojat joten sille on järjestetty erikoiskuljetus siinä vaiheessa kun jalat ei enää jaksa. Nato saa matkustaa vaunujen alaosassa. Tyyppi haki sinne ihan itse, ei tarvinnut paljon kysyä, että kelpaako kyyti.

Ja sitten siihen tappelukoira-osioon. Törmäsin hyvin hämmentävään asiaan menneellä viikolla. Minulle kaksi hyvin läheistä ihmistä (jotka eivät kuitenkaan keskustele keskenään) molemmat hämmästeli minulle Naton ostamista ja päivitteli, että "eikö nuo ole niitä tappelukoiria". Hei kamoon, mulla on ollut amstaffeja kohta 7 vuotta mutta se on ollut ilmeisesti ok - nää munapäät ei ole? Nämä kaksi ihmistä ei tiedä / tunne koirarotuja ollenkaan joten ilmeisesti kyömyinen munapää on sellainen piirre jonka helposti muistaa ja osaa liittää siihen "tappeluun". Vastasin (kuten aina) niin diplomaattisesti kuten vaan pystyin; ei, tappelukoira on sellainen joka tappelee, tää on ihan seurakoira.

Valjaita ostamassa

Oletko koskaan yrittänyt löytää sopivia vetovaljaita amstaffille suoraan hyllystä? Niitä ei vaan ole. Jos koirasi ei ole standardinkokoinen (koiralla ei ole iso rintakehä, iso pää, suhteessa rintakehään lyhyt selkä) niin on melko mahdottomuus löytää sopivia valjaita koirille. Trust me, olen yrittänyt. On kokeiltu kaikkea maasta taivaaseen. Joko ovat liian löysät edestä, liian tiukat edestä, liian pitkät, liian lyhyet tai ei vaan mahdu pää.

Kyllästyin koko hommaan totaalisesti ja meinasin jo luovuttaa ja sanoa miehelle ettei löydy, että ei ole juoksulenkki mahdollinen, sori. Kaveri vinkkasi suomalaisesta firmasta joka tekee mittojen mukaan valjaat ja (onko edes mahdollista) halvalla! GMN.fi sivuilla lukee miten mitataan koirat ja mittasimme mieheni kanssa kolmeen kertaan kaikki koirat (jotta mitat olisi varmasti oikein) ja laitoin tilauksen menemään. Pari tarkentavaa kysymystä myöhemmin sain vahvistuksen tilauksesta ja tästä pari viikkoa sain valjaat kotiin. Olisi ollut mahdollista palauttaa ne (mikäli eivät olisi sopineet) mutta kaikki kolme valjasta sopii kuin nakutettu. Ihan parasta.

Pieni juoksunäyte

Fatboy

Ei, kyse ei ole läskistä pojasta vaan siitä ihka oikeasta säkkituoli-Fatboysta. Ostin koirien Fatboy Doggieloungen reilu vuosi sitten Vepsäläiseltä. Ostin sen sillä rapisevalla, vähän kovalla kankaalla. Se kestää paremmin ajattelin. Väärin... tai no, oikein ajateltu mutta se kesti koska koirat eivät voineet sietää sitä liukasta kangasta (ja lisäksi täytettä oli niin paljon, että liukuivat pediltä pois samantien).

Eli tässäpä vinkki jos Doggielounge miellyttää silmää - osta Doggielounge Stonewashed. Kangas on puuvillaa ja todella mukava, myös koirien mielestä. Päällisen saa myös tilattua erillisenä Vepsäläiseltä, eli jos sinulla on käyttämätön kiiltävä Fatboyn peti niin kokeile ostaa siihen pelkkä päällinen.

Kun ostaa uuden pedin niin se on sen verran pinkeä alkuun, että siinä on vähän epämiellyttävää nukkua. Meillä on jo täyte painunut kasaan mutta jos olisin ostamassa uutta petiä niin ottaisin täytettä pois noin neljäsosan alkuun ainakin.

Seuraavaksi kikaarin on osunut Roomox joka on Fatboyn halpisversio. En ole vielä päässyt testaamaan tuotetta kun haluamaani väriä ei ole valikoimassa mutta heti kun sitä saa niin tilaan varmasti. Samalla ostan vähän halvempaa lisätäytettä tuohon meidän nykyiseen Fatboy-petiin.

Hups. Neljäs koira taloon.

Joskus siinä tammikuun puolessavälissä mainitsin sivulauseessa miehelleni, että nyt ois "se" minibulli syntynyt. Hän taisi luulla, että vitsailen.

Helmikuussa mainitsin asiasta uudestaan silleen ohimennen. Että nyt se yksilö olisi varmistunut. Näytin jopa kuvan. Mieheni hymähti, rapsutti Hifiä kaulasta ja jatkoi lukemista. Taisi edelleen luulla, että vitsailen.

Saimme vauvan tuossa joulukuun lopulla. Ajankohta uudelle pennulle ei siis todellakaan ole optimaalinen eteenkin kun olisi kaksi aikuista jolla pitäisi treenata täyspäiväisesti + hoitaa se lapsi. Ja vaatiihan Jumikin vähän huoltoa välillä. Joku saattaisi pitää minua hulluna. Ehkä sitä olenkin mutta onneksi en välitä - ikinä ei ole hyvä hetki jos oikein mietitään joten parempi toteuttaa niitä unelmia kun vielä voi.

Olen vuodesta 2012 enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt minibullia. Vuodesta 2015 olin päättänyt kasvattajan (tai kaksi niitä oli minkä välillä odottelin pentuja). En halunnut narttua sotkemaan poikien välejä joten alusta asti oli selvää, että uros tai ei mitään.

Kerroin kasvattajille aina rehellisesti meidän laumasta ja tavastani käsitellä / kouluttaa koiria sekä ajatusmaailmastani. Naton kasvattajallakin on amstaffeja eikä hän nähnyt laumassamme mitään ongelmaa. Sain kuitenkin osakseni tätä varoittelua siitä, että ei kannata mini-urosta uroslaumaan ottaa sillä minit on niin hulluja jne. Samalla kuulen myös miten minit ja stantut vie omistajia kuusnolla, eivät suostu kävelemään 100m pidemmälle tai ovat niin itsepäisiä ettei liiku ollenkaan jos sataa jne ja mietin et jaa, onkohan oikeasti koirat vaikeita vai omistajat liian leppoisia. Tosin mä luulen, että se varmaan selviää kohtapuolin.

Helmikuun loppupuolella varailin lentolippuja ja kysyin mieheltä, että mitä se meinaisi jos lähettäisin hänet hakemaan koiran, itse kun en pystyisi vauvan takia lentämään (olemaan pois niin pitkään). Sain vastaukseksi, että "jaa, sitä minibulliako pitää hakea... no kai se sopii". Ei ollut vaikea ylipuhuttava!

Nato on nyt asunut meillä viikon ja onhan se melkoinen terrieri. Jopa ehkä enemmän kuin nuo amstaffit. Sellainen jästipää jota jopa herkkä malinoissi vähän väistelee kun Nato aloittaa terrorisoimisen. Elämä näyttää miten tässä käy.