Lyhyt virsi kaunis

Tässä oli mun kesä :)
Mietin, että mitä mä kirjoitan ja mistä ja oikeastaan olin koko varsinaisen kesän töissä ja vasta elokuussa lomalla... Koko loman verran vaan oltiin ja tuunattiin mööpeleitä. Syötiin ja juotiin ja otettiin aurinkoa. Pieksämäki is äs far äs i got.

Kolmas kerta todensanoen

Meille tulee mahdollisesti uusi perheenjäsen. *iiiiiks*
Tai eikai se kovin epävarmaa enää ole kun ollaan jo sovittu hakupäivä ja lomat anottu töistä... Jännittää miten pojat ottaa uuden tulokkaan vastaan ja miten pentuarki lähtee uudessa kodissa ja uudella kokoonpanolla pyörimään.

Viimeksihän se oli helppoa sikäli, että ihmisiä oli yksi ja koiria oli entuudestaan vain yksi. Nyt koiria on kaksi ja ihmisiäkin on kaksi. Viimeksi myös kävi sillai ikävästi (kun resurssit ja tilat oli vähän vähäiset), että Brio leimaantui kovin äkkiä Jumiin. Siksipä ajattelin kyiseiseen asiaan vähän panostaa nyt kolmannen kanssa - eli pääsevät kyllä keskenään temuamaan mutta haluan, että pentu leimaantuu minuun eikä toiseen koiraan.

Ollaan miehen kanssa pyöritelty nimiä siitä lähtien kun käytiin pentuja katsomassa. Kamalan vaikeaa tällä kertaa kun ei saa olla yksin päättämässä. Jos olisin saanut päättää ite niin pennusta tulisi Rivo (Fingerporin Rivo-Riitan mukaan) mutta se ei kuulema käy.

Ja tietty pentu aina mahdollistaa shoppailemisen... (jeeee!)
Pojat ja pentu sai uudet syksypannat joissa on heijastinnauhaa niin, että syyspimeällä varmasti näkyy pidemmällekin. Nämäkin ihanuudet ovat Suivtuikun käsistä lähtöisin.

Vuoden taas vanhempi

Siis molemmat koirat täytti vuosia jo viime kuussa ja vaikka niitä juhlittiin niin en muistanut siitä tänne päivittää... Huono minä. 8. elokuuta oli ensin Brion vuoro. Oli tylsä kaksvuotispäivä - maksalaatikkokakkua ja nakkeja. Pääsi pojat myös uimaan ja rehasivat pihalla. Samana päivänä alkoi lomani joten ehkä se oli tarpeeksi näin synttärinä.

30.8 oli sitten Jumin vuoro. Satuttiin olemaan Pieksämäellä juuri silloin kyläilemässä joten mikäs sen parempi synttärilahja kuin metsähöntsäilyä! Jänisjahti alkaa 1.9 ja muutama päivä ennen sitä saa jo käydä ajattamassa koiraa metsässä... Niinpä Jumi pääsi sekä illalla, että synttäriaamuna metsään ihan tutkapannan kanssa. Ensimmäistä kertaa ikinä sai luvalla haistella ja hakea. Neljä metsäkanalintua nosti ja lisäksi se työskenteli reilu 2,5h jänisjälkeä mutta ei löytynyt jänistä tai ainakaan ei sellaista saanut nostettua. Ens kerralla paremmalla onnella... Jätskiä sai silti ja uimaan pääsi.

Sydän täys kultaa

Ensinnäkin iso kiitos kaikille Jumin jälkeläisten omistajille jotka jaksoi malttaa kesän yli isin uutta ultraa eivätkä antaneet koiriaan jalostukseen.

Jumi kävi keväällä ultrassa sivuäänen takia. Ultrassa todettiin lievä mitraaliläpän vuoto. Lisäksi eläinlääkäri oli huolissaan Jumin sydämen supistuvuudesta joka oli normaalin alarajalla. Kilpirauhastulos oli normaali. Heitettiin ilmaan sairaus nimeltä DCM ja vaikka muita viittauksia sairauteen ei ollut niin huoli oli suuri koko kesän.

20.8 käytiin sydänspesialistilla Seppo Lambergilla Univetissä. Diagnoosi oli seuraava :

"Sydänkontrolli
Jumin sivuääni on hento joskin edelleen kuultavissa.

Ultraäänitutkimuksessa sydämessä ei havaita laajentumaa. Sydänlihaksen supistuvuus on kaikilla mittaustavoilla normaali. Sydänlihaksen vajaatoimintaa, dilatiivista kardiomyopatiaa ei todeta.

Seinämäpaksuudet ovat normaalit.

Dopplertutkimuksessa keuhkovaltimossa mitataan normaali laminaarinen virtaus. Aortassa todetaan pyörteisyyttä ja aorttavirtaus on normaalikriteereillä raja-alueilla. Tällä rodulla pidän virtausnopeutta normaalina. Sivuääni todennäköisesti kuullaan aortan juuresta.

Mitraaliläpässä todetaan pieni vuoto. Sitä ei välttämättä kuulla sivuäänenä ja laajentuman kehittyminen on epätodennäköistä jollei vuoto lisäänny."

Suullisesti Seppo vielä kommentoi, että hyvinkin todennäköisesti tuo vuoto on tulehdusperäinen ja saattaa jopa korjaantua. Suositteli tarkistusta vuoden kuluttua jos sivuääni on vielä kuultavissa.

Kaikki siis hyvin, koiralla toimiva ja kultaa täynnä oleva sydän.

Pari näytelmää juostu

Kun syksyn illat pimenee ja tulee ikävä kesää niin päivittelen meidän kuulumiset kesältä tänne... Nyt on ollut niin miljoona miljoona tsiljoona rautaa tulessa ettei vaan ole ehtinyt.

Pari näyttelyä ehdittiin Brion kanssa loman aikana kiertämään, Raisiossa ja Tampereella. Raisiossa oltiin ainoa uros joka sai ERIn (eli se suaatanan sertti olisi ollut plakkarissa) mutta tuomari ei halunnut antaa SAn. Tampereella Brio oli taas liian raskas ja sitä ja tätä. Samaa se aina on.

Nyt jos meinaa amstaffin ostaa niin kannattaa olla varovainen. Tai oikeastaan tämä varoitus on jatkuva sillä kasvattajat ovat järjestäen ottamassa riskejä mitä me kuluttajat sitten maksamme sairaiden koirien muodossa. Kasvattajan mielestä voi olla siistiä kokeilla suurta sisäsiittoisuusprosenttia tai kasvattajan mielestä voi olla ihan ok käyttää semi-allergista koiraa. Vikalista on pitkä ja moni kasvattaja tekeekin kompromisseja mutta siinä vaiheessa kun kompromisseja on enemmän kuin mitä yksilössä on tervettä on se puhdasta rahastusta. Me kuluttajat äänestämme jaloillamme - älä tue pentutehtailua, edes sellaista joka tapahtuu rekisteröidyn kennelnimen takana.