torstai 8. tammikuuta 2015

En ole kukkahattu mutta nyt alkoi rehottamaan

Facebookin Amstaffifoorumilla tuli vastaan henkilö joka kehuskeli sillä, että hänen 13 viikkoa vanha pentu on jo tovin opetettu kävelemään nätisti hihnassa kuristavalla lyhyellä näyttelyhihnalla. Ja jos pentu ei kävele tai alkaa vetämään toiseen suuntaan niin hihnasta nykäistään ja kielletään.

Ei sillä, että olisin itse maailman reiluin koiraomistaja. Tai, että kohtelisin koiriani erityisin silkkihansikkain. Yritän kuitenkin parhaani - luen, opiskelen ja pohdin koirien sielunelämää. Miten opetetaan asioita, mikä kannattaa ja mikä ei, kepin ja porkkanan oikea suhde. Koulutuskuntia on yhtä paljon kun on kouluttajia mutta itse suosin ja yritän pysyä vaatimisen ja pyytämisen välimaastossa, sellaisessa JingJang -tilassa. Yhtä asiaa painotan silti aina kun autan muita tai opetan omille koirille uutta:

Opeta ensin, vaadi sitten.

Monet vaatii ensin - myös tässä 13 viikon pennun koulutuksessa.
Karrikoidusti se tarkoittaa, että menet koulutuskentälle ja anna koiralle selkään kunnes se suorittaa oikein. Silloin paine loppuu. Eli koira oppi itsestään mutta negaation kautta > älä tee sitä (kipu), älä tee tuota (kipu), älä mene sinne (kipu). Ja kun koira kun ihmeen kaupalla tekee oikein ei tule kipua. Se tuottaa koiralle kipua henkisesti, fyysisesti ja on minusta väärä tapa suhtautua kouluttamiseen. Olen nähnyt koiran jolle tuotettiin nimenomaan tällaista kipua kun haluttiin sen seuraavan ihmistä ja lopputulos oli, että kun kipu loppui koira juoksi mahdollisimman pitkälle omistajasta kun suinkaan mahdollista. Jos olisin ollut sen omistajan kengissä olisin katsonut pitkään peiliin.

Minä ja Jumi joskus vuonna 2012(?)

Minun usko on vahvasti siinä opetuksessa. Kerro mitä haluat koiran suorittavan. On ollut ällistyttävää huomata miten vähän uskoa omistajilla on omiin koiriinsa opetuksen suhteen: "ei se tajua" / "emmä usko et se tekee" / "tuo on tyhmä kun saapas oon yrittäny".

Esimerkkinä maahanmeno. Ei sitä koiraa tarvitse painaa maahan, ei namittaa jalan alta eikä edes fyysisesti kampittaa. Ota nami käteen, näytä sitä koiralle (olettaen, että koira on siitä kiinnostunut) ja sulje käsi kuppina lattiaa vasten niin, että koira pääsee haistamaan namin muttei syömään sitä. Odota kunnes menee maahan ja jos meinaa mielenkiinto hiipua niin hetsaa namilla mutta älä syötä sitä. Kun koira tajuaa laskea sen perän siihen maahan niin avaa käsi ja palkkaa heti. Toista sama harjoite useamman kerran (useampi kerta = ainakin 100 toistoa). Pikkuhiljaan kun liike vahvistuu niin voit liittää siihen tapahtumaan käskyn. Käsky on kertova käsky (eli kun koira menee maahan käsky kertoo mitä se koira on tekemässä). Kun toistoja on takana tuhansia niin koirasi (mikäli koulutus on tehty oikein) tietää mitä siltä odotetaan kun sanot käskyn. Ja vasta tässä vaiheessa voit alkaa vaatimaan. Vaatiminen on sitten koulukunnasta riippuva - eli vaaditko pakotteiden kanssa vai ilman.

Pakotteista voisin kirjoittaa esseen mutta nopeasti avattuna se on (oikein tehtynä!) toiminto josta koira tietää saavansa palkkaa. Koiralle tässä(KIN) tapauksessa opetetaan nostattava pakote, eli esim. nyppäys hihnasta. Nyppäät hihnassa ja koira tuottaa toiminnon sinua kohti (aluksi katseen nostaminen / kontaktin otto riittää) ja palkkaat siitä. Pikkuhiljaa koira oppii ymmärtämään, että nyppäys tarkoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohti jolloin siitä irtoaa palkka. Se, että mennään kentälle repimään sitä koiraa ilman, että opetetaan mitä se repiminen tarkoittaa ei tuota tulosta. Tai tuottaa todennäköisesti laskevan pakotteen (eli passivoi koiran koska paska ihminen).

Palataakseni alkuperäiseen asiaan. 13 viikkoa vanha pentu ei taluteta näyttelyhihnassa. 13 viikkoa vanhalla pennulla on edelleen kova laumavietti ja se voi joko kulkea vapaana tai pennuille tarkoitetussa leveähkössä pannassa. Ei ole mitään järkeä tuhota se suhde siihen koiraan aloittamalla vaatiminen ja pakottaminen ennenkuin koira on opetettu toimintoon.

3 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä.

    Eilen tuli väännettyä facen puolella kättä siitä, että onko koira hallinassa, jos se ei 50 metrin päässä toikkaroidessaan tottele käskyjä (Ei-käskyä siis). Aloittaja tuli sitten siinä siihen lopputulokseen, että se kieltokäsky pitää vahvistaa pahanolon kautta, kun sitä siinä pari ehdotteli. Siis siten, että koiralle tuotetaan vaan sitten suunnatonta epämukavuutta ja pahaa oloa, kunnes toiminta lakkaa. Luonnollisesti positiivisen kautta vahvistamisen ehdottomaninen meni kukkahattuiluksi, josta päästiin toteamaan sekin, että nykylapsissakin on niin paljon ongelmia, kun mennään vaan positiivisen kautta. Jotenkin kuvittelisin, että enemmän ongelmia aiheutuu siitä, kun lähdetään koiraa väkivaltaisesti oikomaan, mutta mitäpä mää ensikoiranomistaja mistään tiedän :D On ilmeisesti paljon hyväksyttävämpää kulkea paineilmapullo/räminäpurkki taskussa kuin pari naksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se koira ei tottele siellä 50 metrin päässä niin itse ainakin näkisin ensivaihtoehtona _opettaa_ se käsky siinä metrin päässä ja pikkuhiljaa korottaa panoksia lisäämällä välimatkaa ja häiriötekijöitä palkaten onnistumisesta. Sen jälkeen kun se koira varmasti osaa ja ymmärtää mitä siltä haluaa niin voi sitten kurittomuudesta oikaista sillä tavalla mitä kokee omaksi.

      Ei pitäisi lukea Feisbuukkia kun tulee vaan paha mieli kaikkien koirien puolesta... :P

      Poista