Kerrostaloelämä ja betoniviidakko.

Läpi tämän blogin on kertomusta koiran kanssa elämisestä. Koiranelämää ja sensellaista. Olen saattanut sivulauseessa kertoa, että asumme kerrostalossa Helsingissä ja ajattelin nyt pyhittää yhden postauksen kertoakseni mitä se oikeasti tarkoittaa.

Kerrostalossa koiran pitäminen ei ole kivaa. Ensin on pentuaika. Koira pissii ja paskoo sisälle. Sinä kannat hesareita lehtiroskiksesta kotiin ja paskaisina takaisin. Kun pentu näyttää siltä, että se haluaa ulos niin sinä puet päälle, haet avaimet, haet kengät ja pannan ja remmin ja tällä välin pentu on paskonut ja pissannut sisälle jo kymmenen kertaa. Jumin kanssa tein tästä ihan hirveän stressin itselleni - Brion kanssa osasin jo relata (ja olin siivonnut tärkeimmät matot ja ryyjyt lattioilta pois). Pinnat siisteiksi ja jos tulee huteja niin sitten tulee. Mitä sillä loppujen lopuksi on väliä. Kerrostalossa voi toki päästää pennun parvekkeelle tekemään asiat mutta veikkaan, että alakerran naapuri älähtää aika nopeasti. Tai viereinen parveke. Ja kaiken lisäksi niin se ei kuitenkaan ole sama asia kuin omakotitalon piha.

Sitten pitäisi jättää pentu kotiin yksin. Se haukkuu. Tai ulvoo. Tai tuhoo. Tai tekee vähän kaikkea. Tuhoaminen on ikävää asuit sitten missä tahansa mutta haukkuminen tai ulvominen on paha asia jos naapurit on sellaisia perusjanttereita. Kerrot, että sinulle tulee koira. Kyselet ystävällisesti, että "eihän se hauku päivisin, eihän?". Pyydät, että naapurit kertovat sinulle hetimiten jos asunnosta kuuluu haukuntaa. Liimailet lappuja pitkin rappukäytäviä jossa pyydät kertomaan mikäli koira häiritsee. Kaikki hyvin - rauha maassa. Kukaan ei valita. Kunnes ensimmäinen soitto tulee isännöitsijältä (been there, done that). Isännöitsijä itkee siitä miten kaikki rapussa asuvat itkee sille kuinka koira ulvoo päivisin. Isännöitsijää ei kiinnosta vaikka koira olisi ollut hiljaa - eihän hyvät naapurit sellaista keksisi. Ei muuta kuin kauppaan ostamaan mikrofonia, että saat nauhoitettua KAIKEN. Aika- ja päiväkoodit ja niillä mennään yhtiökokoukseen. Jos piski ulvoo tai metelöi on siihen kuitenkin pakko puuttua. Suosittelen, että siihen koiran käytökseen puuttuu koska naapuriin kajoaminen saattaa sitten nostaa ihan erilaisen myräkän.

Koiran stimuloiminen ja virikkeiden tarjoaminen on yhtä juhlaa kun asuu kerrostalossa. Koira on vietävä vähintään kolme kertaa pihalle (pentu toki useammin). Satoi tai paistoi. Ja mielellään niin, että kaksi lenkkiä on vähintään sen puolituntia ja se kolmas sitten pidempi tai vastaavasti jotain harrastusta.

Se lenkittäminen. Voi hyvä jumala. Aloitat aamusi hiipimällä hiljaa rappukäytävää pitkin alas (koska naapurit). Menet ulos (semisäädyllisyys vaatii hieman aikaa aamulla) ja lenkität koirat SAMAAN AIKAAN kun kaikki muutkin naapurit lenkittää omia pikkurääkyjä. Väistelet aamu-unisena joka suunnasta hyökkääviä pikkutorpeedoja ja vedät koirat perässä niin kauan, että käyvät paskalla (koska tiedät, että muuten se tuotos löytyy iltapäivällä matolta).

Iltapäivällä kun tulet väsyneenä töistä vedät lenkkivaatteet niskaan ja lähdet ulkoilemaan koirien kanssa. SAMAAN AIKAAN kun kaikki muutkin töissä käyvät ihmiset. Taas väistellään niitä pikkurääkyjä (ja lapsia ja autoja ja pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä ja ja ja). Kuvittelet kuulevasi pikkulintujen viserrystä mutta se onkin pienoiskone taivaalla. Samalla kun katsot ylöspäin edessäsi lähtee citykani tien yli ja koirasi on sitä mieltä, että sinun on aika syödä asfalttia ja pyrkii kanin perään. Koiraa joka ei voi paskoa kuin puskaan joutuu roudaamaan pitkin maita ja mantuja ennenkuin kaupungista löytyy se kolmas puska johon voi tarpeensa tehdä.

Illalla (yöllä) on jo rauhallisempaa. Koirat voi käyttää aika vapautuneesti samalla kun laahustaa Reinoissa perässä (muotipoliisit nukkuu jo). Citykanit tosin ovat aika touhukkaita tähän aikaan joten niitä sietää varoa tai päätyy jälleen asfalttia haukkaamaan. Baarien sulkemisaikaan kannattaa välttää ulkona liikkumista. Saat vaan niskaan hirveän määrän kännisiä ihmisiä jotka "haluaa silittää tappajakoiraa".

Kun joku sanoo "keskusta" ja "koira" samassa lauseessa tämä kuvaa sitä mitä näen ja tunnen :P

Miksi kukaan ei ole vielä keksinyt kerrostalon asunnon jossa tultaisiin kodinhoitohuoneen kautta sisälle. Aina ne perkeleen suihkut on jossain asunnon perällä. Eli kun tulet sen rapaisen ja kuraisen koiran kanssa kotiin joudut ensin pohtimaan miten teleporttaat sen koiran sinne suihkuun ilman, että joudut siivoamaan koko asunnon kolmatta kertaa sinä päivänä.

Ja sitä harrastamista sitten keskustasta käsin. "Lähdetäänkö jäljelle?" Joo, ootas kun ajan ensin tunnin kehä kolmoselle koska ruuhkat ja siitä vielä eteenpäin tunnin sinne pellolle / metsäplänttiin.

Mutta onhan keskustassakin metsää.
Toki, se vaan on läpikustu, kävelty ja käytetty niin, että vaatisi lähinnä vihikoiran jotta sieltä jäljen erottaisi. Ja ne pienet tilkut jotka ei ole loppuuntallottu niin niistä tappelee sitten loput keskustan harrastajista. Ensimmäinen ajaa heti töitten jälkeen varaamaan metsätilkun ja myhäilee sitten tyytyväisenä kun auto toisensa jälkeen pettyneenä kääntyy poispäin.

Totuuden nimissä niin onhan kerrostalossa hyviäkin puolia. En vaan keksi yhtäkään joka liittyisi koiriin.