Ykköstulos taskussa on helppo hymyillä

Lauantaina oli "se" päivä.
Kilpailupäivä.

Ja minua ei oikeasti jännittänyt yhtään. Harmillista siksi, että ilmottauduin TOKO-kisoihin nimenomaan sen takia, että saisin purettua ja työstettyä omaa kilpailujännitystä. Laji ei ole oma eikä mitenkään tunnu omalta niin ehkä se osaltaan vaikutti siihen, että oli sellainen "hälläväliä" -tyyppinen suhtautuminen siihen suoritukseen.

Ja aika nappiinhan se meni. Ikävä vaan, että estehyppy (harjoittelin koko liikkeen sentään pari kertaa neljä päivää aikaisemmin) meni nollille. Koira ei pysähtynyt esteen taakse vaan valui minua kohti epävarmana siitä mitä siltä haluan. En ymmärrä kuka on muuten keksinyt, että alokasluokassa seisominen esteen takana olisi miltään osin mitenkään helppoa...

Lottorivi näytti tältä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10 (tästä mä olen niin ylpeä!)

Yhteensä 170p ja 1-tulos.

Eniten olen tyytyväinen siihen, että missään kohtaa minulle ei tullut mieleen edes, että koira olisi lähtenyt omilleen tai vire olisi laskenut kovinkaan paljon tai, että muutenkaan olisi mennyt persiilleen. Oikein tyytyväinen olen koiraan. Tuo estehyppy harmittaa mutta minkäs teet - en ole seisomista esteen takana harjoitellut kuin sen muutaman kerran ja koiran hakemista esteen takaa vain kerran.

Ehkä tästä intoudun ja lähden yrittämään koularia Jumille. Ehkä.