Hanhipaistia

Olin rauhallisella remmilenkillä (huom! koirat oli hihnassa). Kävelin siinä rannalla jalkoja laahustaen, takana pitkä työpäivä ja tuhat ajatusta pyöri mielessä. Koirat sinkoili sinne sun tänne ja haisteli maata, söi hanhenpskaa ja tuhosivat keppejä.

Siinä kävellessä huomasin yhtäkkiä, että Jumi sai vainun (häntä nousee selän päälle, alkaa heiluu ihan hulluna ja nenä viistää maata). En ajatellut siitä sen enempää kunnes seuraavassa hetkessä se dyykkas suoraan puskaan. Olimme sellaisessa kohtaa jossa ei ole valaistusta tienvieressä joten ehdin nähdä vaan, että jokin liikahti ennen hyökkäystä. Tästä päättelin, että koirani suussa on eläin.

Koska omistaja on lännen nopein, nappasin alta aikayksikön Jumin hihnasta kiinni ja vedin takajaloillaan riehuvan koiran pois saaliltaan. Tajusin, että sen kitusissa oli ollut kanadanhanhi. Hanhi virkosi ja lähti siitä aika vikkelään molempia läpysköitä ja kahta siipeä käyttäen vesipintaa pitkin karkuun. Katselin jonkin aikaa perään, että vaikutti ihan hyvinvoivalta ja selvisi säikähdyksellä. Oletan, että tyyppi oli ollut suht rauhallinen (tooninen liikkumattomuus?) siellä Jumin suussa ja koirakaan ei näin ollut purrut kunnolla.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Jumi jäi tällä kertaa ilman saalista mutta olisitte nähneet minisinipossun ihailevat katseet ja mielistelyn tapahtuman jälkeen. Jumin starapisteet nousi ehkä 1000% pikkukoiran silmissä. Loppulenkki mentiin sitten täydessä saalistiltissä, koira ruikuttaen merelle päin kadonnutta paistia.