Nyt kun tein sen tietoisen päätöksen, että luovun metsäjäljestä kaikki "pakko mennä" -fiilikset on kadonnut ja suorastaan hihkun tuolla Feisbuukissa jälkiseuraa. Peltojäljelle. Olen niin paljon enemmän pelto-ihminen kuin metsässä rämpivä jälkirölli.
Metsäjäljessä minua on aina kismittänyt se, että koira saa mennä täysin vapaana sen jäljen. Siis vapaana tarkoittaen, että jälkityöskentely on vapaa kunhan kepit nousee. Huomaan olevani tässä asiassa nipo ja haluan, että koira kulkee jälkeä (olkoonkin, että se on "epäluonnollisempaa" kuin se, että koira saa mennä ja juosta miten haluaa).
Käytiin viime viikonloppuna "peltojäljellä". Nurtsijälki olisi ehkä parempi termi. Jälki oli 250m pitkä ja noin puolisentuntia vanha. Palkkaa löytyi namien muodossa noin joka 5-10 askel. Koira ajoi jäljen suht hyvin ja selvästi namit häiritsee sen työskentelyä. Jumi menee helposti namin yli koska palkkautuu jäljestä mutta ylimentäessä saattaa kuitenkin kääntyä poimimaan namin (mikä toki ei ole toivottavaa). Näin ollen seuraavat ajot ovat ehdottomasti vain ja ainoastaan keppi-nostoja. Tehdään ilmaisu vahvaksi ja toivon mukaan saan jätettyä namit pois jäljeltä kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti