Pitkästä aikaa aksatreeneissä. Joka maanantai aina ollut joku syy ettei olla päästy; on luonnetestiä, työvelvoitteita, ulkomaanmatkaa jne. Viime treenithän meni niin penkin alle, että hävetti. Koira karkaili kentältä ja oli yks iso mulkero. Olin jo ajatuksissani luopumassa koko agilitystä kun tajusin, että hölmöhän olisin jos sen tekisin... Meillä on ongelma joka esiintyy ainoastaan aksakentällä ja siihen pitää puuttua ja se pitää työstää. Piste.
Tällä kertaa olin varautunut ja Kirsin kanssa oli toimintasuunnitelma: tehtiin lyhyitä, onnistuneita treenejä useampi. Koira kävi kentällä nelisen kertaa ja pisin estemäärä oli kolme. Hyvää suoritusta koiralta ja ei niin hyvää ohjaajalta. Unohdan ohjata koska olen hirveän epävarma nyt kun tuntuu, ettei voi keskittyä 100% ohjaamiseen vaan pitää koko ajan pitää huolta, että koira pysyy radalla.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä treeni ja mitä tärkeintä, mun mieli pysyi hyvänä koko treenin ajan (ja siten myös koiran!). Ehkä tää vielä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti