Luntaluntalunta

Kohta ei kyllä nuppi enää kestä tuota lumentuloa. Koira viihtyisi ulkona varmaan ikuisuuden, minä en. Eteenkin nyt kun sitä lunta on jokapuolella eikä lenkkipolkuja ole juurikan (kun ne on kaikki latuja!?!) niin ärsyttää lähteä lenkille. Oon kiertänyt samoja paikkoja jo viimeiset pari kuukautta.

Nyt olenkin päätynyt siihen ettei me enää lenkkeillä. Ainakaan ennenkuin tuo lumi on edes osittain jossain muualla kasassa. Olen käynyt Jumin kanssa läheisellä montulla heittämässä palloa ja leluja. Se on osoittautunut äärimmäisen hyväksi liikunnaksi sillä lunta on kyseisellä montulla minua ainakin yli polven. Liikunta on hyväksi Jumin lihaksille ja pääkopalle ja lisäksi sen mielestä äärimmäisen hauskaa. Mä taas vähän kärsin tästä koska se tarkoittaa sitä, että itse en saa liikuntaa yhtään (yritän kyllä parhaani mukaan tarpoa siellä hangessa, että pulssi edes vähän nousis). Joten tervetuloa kilot!

Talvivarusteet

Koska minulle sattui tulemaan se yksi ja ainoa lyhytkarvainen koira joka ei vihaa mitään kelejä ja jonka menoa ei estä -30 asteen pakkaset olen joutunut pohtimaan sitä millä tavoin tekisin koirani elämästä mahdollisimman helpon tuon vaatetuksen kannalta.

Koira liikkuu ja lämmittää hyvin itseään ja olenkin jättänyt pois kaikki turhat kommervenkit ja haalarit. Kun koira pääsee juoksemaan kunnolla niin se lämpenee hyvin. Lisäksi lyhytkarvaisilla koiraroduilla yleensä jäätyy tassut. Tossut voi tuntua todella tyhmältä ajatukselta mutta se on se ainoa kohta koirasta joka on kosketuksissa maahan ja se kohta jossa on todella huono lämpöeriste.

Meillä siis mennään Pompan perustakilla (mastiffi-versio) ja kun on -25 tai enemmän niin tossuilla. Nuo jokasään tossut on todella hyvät ja istuvat, laitan ne yleensä niin, että käännän resorin tarran päälle. Kertaakaan eivät ole lähteneet irti ainoastaan kääntyvät silloin tällöin (ja sekään ei menoa haittaa).

Kaikille takkia harkitseville suosittelen tuota Pomppaa ihan täydellä sydämellä. Se istuu hyvin, se on leikattu niin, että siinä ei tarvitse pitää jalkaremmejä ja se kaikinpuolin on hyvä takki. Jumilla on jo kolmas Pomppa alla (kaksi aiempaa ovat jääneet liian pieniksi kun ostin hyvät takit jo pennusta lähtien).

Nuo kaksi asiaa ovat ainoat varusteet mitä meillä on näin talvea varten. Ei ole haalareita, pipoja tms. Ja hyvin sujuu 10km lenkit säällä kuin säällä.

Liian kylmä

Tällä hetkellä on aivan liian kylmä tekemään yhtikäs mitään. Sisätreeneihin ollaan turvauduttu ja siinä treenit lähinnä painottuu tuohon agilityyn. Tottista kävin viimeksi lauantaina vääntämässä pari kiekkaa ja kotona ollaan tehty istu-maahan-seiso -sulkeisia. Muuten tuo motivaatio on kyllä todella matala kelin takia.

Tällä hetkellä seuraaminen on melko hyvässä kunnossa enkä halua sitä tappaa liian epävireisillä treeneillä joten siksi en treenaa :) Jos minulla on mieli maassa ja kylmä niin en voi olettaa, että koiran pitäisi olla koko ajan viulunkireä ja innokas eteenkin kun mun on vaikea lähteä sitä motivoimaan kun tekis mieli vaan painua talviunille.

Jotain hyvää tässä kuitenkin on. Koska siihen seuraamiseen on nyt kiinnitetty huomiota (PALJON) niin minulta tultiin jopa yksissä treeneissä kysymään, että mitä olen tehnyt jottaa olen saanut koirani seuraamisen niin suoraksi? Meinas meikäläiseltä leuka tipahtaa lattian läpi kun luulin, että minulle vittuiltiin mutta ihan aidosti sitä kysyttiin. Ja kyllä, koirani seuraaminen on suoraa. Tosin se vaati 28 kuukautta ja kerran kokonaan alusta aloittaminen. Ohjaajavirheiden korjaaminen ja ohjaajan kouluttaminen teki seuraamisesta suoran.

Seuraamisen toimivuuden kautta ollaan saatu nopeutta myös muihin liikkeisiin. Eteentuloa ollaan harjoiteltu tuolla ulkona kun koira saa juosta vapaana aamulenkeillä ja aina välillä huudan koiran luokse. Tämä toimii äärimmäisen hyvin esim. kapeilla poluilla jolloin koira on aina ohjaajaan nähden suorassa.

Nyt tää lähtee ulkoilemaan tuonne kylmään koiran kanssa. Brrr.
Ainiin ja ilmoittauduin mölleihin taas pitkästä aikaa.