Iloisesti tuo poika ui taas sen puolituntia eikä näkynyt mitään merkkejä väsymyksestä kunnes sitten päästiin autoon ja Jumi simahti kuin lyhty.
Uintia seuraavana päivänä käytiin Rajasaaressa ja ilmeisesti uiminen oli niin hauskana jäänyt taas mieleen, että Jumi juoksi suoraan mereen. Hieman liian kylmää minun mielestä mutta koira viihtyi... Perjantaina päätin käydä uittamassa Jumia meidän rannassa ja liinan kanssa varustautuneena poika uikin todella mielellään. Mitä ilmeisemmin ei ollut kovin kylmää (ainakaan koiran mielestä!) mutta kun käskin ylös hengähtämään hetkeksi ei mieli tehnyt enää takaisin - tais Jumillekin tulla vähän vilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti