Ulkoilua kun oli vielä lunta

Tottakai mä unohdan tänne päivittää yli puolet mitä tehdään. Kävin Paulan blogissa sattumalta ja huomasin, että se oli muistanut lisätä kuvia meidän ulkoilusta joten nyt muistan minäkin! Kävin siis toissa viikonloppuna Paulan luona juoksuttamassa koiria. On se autio pelto tai metsä siinä oman talon vieressä aika luksusta...

Hitsi kun nyt löytyisi se oma talo... Muutamia käyty katsomassa vasta kun jostain syystä niitä 100 neliön omakotitaloja jossa hehtaarikaupalla pihaa ja keskellä metsää mutta silti mukavan matkan päässä kaupasta on aika jumalattoman vaikeita löytää. Tai löytyyhän niitä mutta väärässä hintaluokassa...

Tässä siis kuvasaastetta ulkoilusta.

Paimenen ja paskiaisen ero. Paimen tulee luokse pyytämättä (ja pyydettäessä), paskiainen ei.

 

Kesän haaste.

Kuten kaikki minua tuntevat tietää paneudun uusiin asioihin järkyttävällä innolla ja teen kaikki rästit pois heti. Not. Huomasin vasta nyt (joojoo, ei kysytä miksi), että minulle on jätetty haaste. Koska olen vielä aivan sairaan laiska copypastaan tekstin haasteen jättäjältä.

The rules are to upload 7 photos of your summer and to explain them with only one word. Then, you challenge 7 bloggers to do the same.

Enklantia tarvii osata sen verran, että seitsemän kesäkuvaa tulee seuraavaksi. Sinänsä sopivaa koska kesä tuntuu juuri nyt, juuri tällä hetkellä kovin kovin kaukana.
Haasteen toimitti http://lovingluumu.blogspot.fi/ 

1. Puppies / Pennut

 

 2. @Coffee / Kahvilla

 

3. Swimming / Uiminen

 

4. Friends / Ystävät

 

5. Shows / Näyttelyt 

6. Traning / Treenit

 

7. Sleeping / Nukkuminen

Koiran vaarallisin ystävä

Toissaviikolla MOT esitti ohjelman "Ihmisen vaarallisin ystävä".
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/24/koira-ystava-vai-vihollinen

Toimittaja Borsi Salomonilla on muutama väite.

Koirat ovat surmanneet tai muuten aiheuttaneet Suomessa yli kymmenen henkilön kuoleman viime vuosina.
Fyysisen hyökkäyksen seurauksena kuolleita ihmisiä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ollut kolme henkilöä. Loput kuolemat on aiheutunut mm. bakteeritulehdusten tai huonon hoidon takia. Kuolemien takana on sekä pieniä, että isoja rotuja. Lausahdus siinä asiayhteydessä missä se esitettiin sai asian kuulostamaan siltä kuin "vaaralliset" rodut olisivat fyysisellä hyökkäyksellä tappaneet yli kymmenen henkilöä. Se on väärin ja pelkkää medialietsontaa.

Vaikeasti hallittavia tai vaarallisia koiria on Suomessa rekisteröity jo noin 8000
Suomen Kennelliitto ei tunnusta, että Suomessa olisi yhtään vaikeasti hallittavaa tai vaarallista koiraa. Belgiassa, Hollannissa ja Italiassa rotukiellot on poistettu kun ovat tehottomia. Tanskassa pohditaan poistoa. Ihminen joka haluaa pitbullin eikä sitä saa laillisesti ostaa 1) sen joko laittomasti 2) toisen vastaavan rodun. Ihmisessä on vikaa, ei yksilössä eikä varsinkaan rodussa. 

MOT:ssa omaiset ja uhrit kertovat kahdesta tuoreesta tapauksesta, joista toisessa koira raateli pahasti pienen tytön ja toisessa naisen käden toimintakyvyttömäksi.'
Molemmat kohdat esitettiin täysin yksipuoleisesti kertomatta katsojille siitä mitä koirille oli käynyt ennen hyökkäyksiä ja miten koirat oikeasti toimi koiran tavalla.Tietojeni mukaan koira joka raateli tytön oli ollut useamman kiusauksen kohteena (lapset heittäneet kivillä yms) ja oli päässyt livahtamaan kotoaan omistaja heti perässä. Dogo joka puri naisen kättä oli myös kiusattu kaupan ulkopuolella. Vaikka itse en suosi esim. kaupan eteen jättämistä (ja minusta tässä on vastuu myös omistajalla, koiraa ei jätetä kaupan eteen, piste) niin minusta reiluinta olisi ollut kertoa myös koirien taustatarinat. Koira ei napsahda vaan se toimii kuten eläin - me ihmiset olemme vain niin vieraantuneita eläimistä ettemme enää osaa edes lukea isoja eleitä. Paitsi siinä vaiheessa kun hampaat välähtää ja silloin se on yleensä liian myöhäistä.



Totuus on, ettei se ihmisen vaarallisin ystävä ole koira vaan toisinpäin.
Monesti oikeasti unohdetaan se, että suurin osa näiden isojen ja vaaralliselta näyttävien rotujen omistajista on täyspäisiä, terveellä järjellä varustettuja ihmisiä. Ne jotka sitä ei ole tekevät ongelmakoiran mistä tahansa rodusta. 99,9% ajasta ongelma on hihnan toisessa päädyssä. Asianmukaisesti koulutettu ja pidetty pentu ei ole hankala tai vaikea rotuun katsomatta. Pitää vaan löytää itselleen sopiva rotu ja paneutua sen yksilön kasvattamiseen.

Minua ottaa aivoon tämä "noitajahti" kun itse elän kahden koiran kanssa jotka rakastaa ihmisiä yli kaiken, ovat ennakkoluulottomia, rohkeita ja varmoja koiria. Ohittavat muut koirat hiljaa ja nätisti vaikka vastaan tulisi minkälainen kiroilija-räksyttäjä-fifi ja pussaavat lapset kumoon. Vetävät pulkkaa ja nauttivat huomiosta. Eivät käyttäydy missään tilanteessa aggressiivisesti, eivät provosoi eivätkä provosoidu. Missä kohtaa nämä kaksi yksilöä (tai koko rotu) on tehnyt Suomelle niin paljon pahaa, että niiden kasvatus pitäisi lopettaa saatika, että juuri nämä kaksi yksilöä pitäisi lopettaa?

Usein käytetään "tekosyynä" näissä rotukeskusteluissa sekä kielolistoilla uhkaamisilla, että pienet koirat on niin paljon kivempiä koska niiden puremat ei satu ja kun niitä voi taluttaa lapsetkin. Oikeuttaako koko huonoon käytökseen? Meillä on ainoat hyökkäykset sattuneet juuri niin, että kyseessä on ollut lapsen huolimattomuus tai pienen koiran omistajan täysin puuttuva koiranlukutaito.

Omia koiriani on useampi irtokoira; käynyt "moikkaamassa" hampaat irvessä ("se on ihan kiltti"), purrut (omistaja ei tullut itse lähellekään) tai hyökännyt päin. Jos näissä tilanteissa olisin antanut omien koirien puolustaa itseään jälki olisi varmaan ollut keltaisen lehdistön kamaa ja sinnehän se olisi päätynyt huolimatta siitä, että minun koirani eivät provosoineet tilannetta eivätkä pyytäneet sitä pikkukoiraa naamaan eteen.

Se on jännää, että minä pystyn hallitsemaan parivaljakkoa jonka yhteispaino on tällä hetkellä lähemmäs 50kg kun vastaantulevalla on ongelmia sen 4-6kg kanssa. Onneksi ne pahimpien räkyttäjien omistajat taitaa vähän pelätä koiriani joten vievät ne aina sivuun kun tullaan vastaan. Muistankin aina kiittää kun vievät pois niitä huutavia pikkukoiriaan koska onhan ne "selvästi aggressiivisia koiria" ;)

Lue lisää:
Taistelukoirat Tanskan tyyliin
Tappaja- ja taistelukoirat

Miten ei kannata opettaa koira uimaan

Ulkona on koko tammikuun ollut ärsyttävän kylmää. Koirat varmasti pystyisi olemaan mutta minä en - olen kova palelemaan ja kynnys lähteä ulos kävelemään paukkupakkasilla on aika korkea. Niinpä sain tammikuun alussa loistavan idean - mennään uimaan koirakylpylään!

Ei muuta kun soittoa Helsingin koirauimalaan ja samalle päivälle sain ajan. Briohan ei ole koskaan käynyt uimassa ja Jumi nyt tunnetusti menee ihan pipariksi kun tajuaa pääsevänsä uimaan. Päätin jo ennen uintireissua, että en ota Briolle uimaopettajaa (Helsingin altaat on niin pienet ettei Jumi mahtuisi uimaan ilman ruumiita) ja, että jos Brio ei halua uida niin sitten se ei ui.

Pääsin paikalle ja sain jopa riisuttua ja suihkutettua yhden huutavan / ulvovan koiran ja yhden kysymysmerkin. Altaan ääressä puin molemmille pelastusliivit ja Jumihan dyykkasi suoraan veteen. Brio juoksenteli altaan ympärillä ja hirveästi oli halua mennä lelun perään muttei uskallusta. No nyt tullaan siihen kohtaan mitä ei kannata kotona kokeilla...

Menin altaan puoleenväliin ja kutsuin Brion luokse. Nappasin liiveistä kiinni ja nostin altaaseen, nenä "laituria" kohti. Siinähän se polski pystyasennossa hetken kunnes ui sen muutaman metrin rampille. Ja sama uudestaan. Ei se kovin näyttänyt nauttivan tapahtumasta. Kolmannen kerran kohdalla mietin, että olikohan tää nyt ihan oikeasti hyvä idea... Kolmannella kerralla heitin sille lelun samalla ja kippaskappas, ei se pentu uinutkaan rampille vaan lelun perään jonka jälkeen jäi lilluttelee veteen sen lelun kanssa.

Nykyään tuo Briokin on ihan vesipeto - ei sitä saa ylös altaasta enää...

Selkäjumi, paikallistaminen ja hoito

Juuri ennen joululomia käytin Jumin fyssarilla ja -ihmejakumma- se lanneosan selkäjumi oli melkein poissa... Siinä sitten pällistelin ensin sitä fyssaria ja sitten koiraa. Sitten taas fyssaria. Miten ihmeessä tämä oli mahdollista? Koira jolla oli koko syksyn ajan todettu lanneosassa syvä jumi joka ei kyllä haitannut koiraa mutta oli selvästi ollut kosketusarka.

Fyssari jatkoi koiran läpikäymistä ja minä yritin kuumeisesti miettiä mitä oltiin edelliskertaan nähden tehty toisin... Keli oli ollut huono ja pentu tullut taloon joten pitkiä lenkkejä ei juurikaan tehty - paitsi, että juuri edeltävänä päivänä oltiin käyty 5km lenkki. Pentu oli juossut vapaana ja Jumi oli kiinni kuten se aina on. Kuin salama kirkkaalta taivaalta oivalsin mitä oli muuttunut - remmi!

Meillä koirat on aina kulkenut nahkaisissa kolmen metrin hihnoissa. Ne on helppo kääriä vähän lyhyimmiksi kun on tarve ja helppo päästää vähän pidemmälle. Olen naureskellut Jumin tavalle käydä lenkillä - sehän ei kävele. Ei askeltakaan. Se ravaa, sillä on päämäärä. Koiran harmiksi minä olen siellä remmin toisessa päässä ja hidastelen joten se ei pysty ravaamaan eikä varsinkaan etenemään niin nopeasti kuin se haluaisi. Kävelyn sijaan se siis passittaa (saman sivun jalat liikkuvat yhtäaikaisesti). Tämä on koiralle ihan äärettömän huono askellaji eikä sen tulisi liikkua siinä ollenkaan.

Fyssarikäyntien välissä olin siirtänyt Jumin täysin fleksille. Tämä johtuen ihan käytännön syistä - pentu piti koulia kävelemään lyhyessä remmissä ja jos Jumi sai mennä omiaan niin pentua ei kiinnostanut riehua sen kanssa vaan keskittyi paremmin tekemiseen. Eli, Jumi sai ravata / pysähtyä / ravata oman mielen mukaan mutta sen ei tarvinnut odottaa tai hidastella minun takia jolloin sen peitsaaminen oli koko kuukauden aikana lähes nolla.

Lopputulos. Koira jonka selkä on täysin pehmeä ja hyvässä lihassa. Juttelin fyssarin kanssa tuosta peitsaamisesta ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että peitsaaminen on saatanasta ja mikäli fleksiratkaisu toimii niin pysytään siinä. Kerrankin edullinen ratkaisu! :)

Toinen pentunäyttely (ja samalla viimeinen)

Lahdessa järjestettiin viime viikonloppuna epävirallinen pentunäyttely johon osallistuin Brion kanssa. Oli hieman jännitystä ilmassa, että pystynkö ollenkaan esittämään kun onnistuin telomaan nilkkani edeltävänä päivänä. Hammasta purren juoksin kehässä kuitenkin :)

Jälleen kerran olen äärettömän tyytyväinen Brion luonteeseen. Ei haitannut liukas lattia, muut koirat tai hälinä. Siinä missä muut reagoi tavalla tai toisella tätä yhtä ei häirinnyt mikään. Hyvä niin.

PEK2, KP Epävirallinen pentunäyttely, Lahti 19.1.2014, tuomari Markku Kipinä
Lupaava pentu, hyvä luusto, riittävän tilava runko, hieman voimakkaammin kulmautunut takaa, hyvä kaula ja ylälinja, hampaiden vaihtuminen kesken, hyvä ilme, hyvä häntä, vapaa vaivaton askel, hyvä eturinta, hyvä luonne

Ensimmäinen pentunäyttely

Aargh mikä päivittämättömyys on blogiin iskenyt.
Ei jaksa ei pysty.

Tsempataan kuitenkin hieman - Brio kävi elämänsä ekassa pentunäytelmässä Kaapelitehtaalla. Reipas ja valpas oli koko ajan, ei säikkynyt tai osoittanut mitään merkkejä arkuudesta. Hyvä niin koska kaikki amstaffit ei ollut ihan yhtä reippaita. Mistään ei ollut moksiskaan.

PEK2, KP Epävirallinen pentunäyttely, Helsinki 11.1.2014, tuomari Paula Valakari
Erinomaista tyyppiä, erinomainen pää ja mittasuhteet, vahva kuono. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä niska ja eturinta. Hyvin kehittynyt runko. Erinomaisesti kulmautunut takaa. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Liikkuu hyvin.

 

Kotona kaveri sai sitten tuliaisena ostetun ison luun (elkää huoliko, Jumi sai ihan samanlaisen).