Ei pitäisi olla niin hätäinen...

... niin ei tulisi lauottua kaikennäköisiä turhuuksia. Jumin "virallinen" lausunto tuli Anu Lappalaiselta tänään. Jumi sai 0/0! Mä oon niin onnellinen! :)

Eilinen DOBO ja tänpäivän jännitys

Eilinen DOBO meni loistavasti. Aivan ihanaa jälleen saada pomppia pallon päällä ja selvästi koirakin tykkäsi. Väsyttää kyllä niin koiran kuin omistajankin :) Pitää kyllä harkita sen oman pallon ostamista kun huomasin tunnin jälkeen, että veri kiertää taas niskassa. Doboilussahan osan tunnista koira on pallon päällä ja loppuajan omistajan pitäisi siellä pysyä. Harvinaisen vaikeaa välillä...

Sitten se tämänpäivän CT-tutkimus. Jumi kävi pieneläinkliniikalla Anu Lappalaisen luona jossa ensin oli ortopedin ja fyssarin tutkimukset. Ortopedi kopeloi käsin, fyssarin luona juostiin astinlaudoilla ja sensorimatolla ja seistiin vaa'lla jnejne. Todella mielenkiintoista puuhaa. Sitten vähän nukuttavaa ainetta kankkuun ja koira röntgeniin. Otettiin kuvat kyynäreistä sekä ylimääräiset selkä, kintereet, että olat. Kyynäreet pysyy samana eli 0/1. Olat, selkä ja kintereet puhtaat. Koiralla on tasapainoinen askel ja liikerata. Sai kehuja käytöksestään :) Selkäkuvat lähti liittoon lausuttavaksi spondyloosia varten ja samalla otettiin ristiselän kuva jossa näkyi lonkat. Oli edelleen puhtaat ja kauniit :)

Onnea Kepa!

Jumi toivottaa blondille tyttöystävälleen Kepalle huisin paljon onnea syntymäpäivänään! Täältä pääset lukemaan Kepasta ja Kepan laumasta: http://pulan.nettisivu.org/

Jälkipuintia osa 2

Himmeet suunnittelemista ollu viimeiset päivät. Tänään sitten toteutettiin. Ensin parin tunnin lenkki jotta pahimmat höyryt saadaan pois. Eilen koira oli vajaalla annoksella ruokaa ja tänään sitten kaverin polkema namijälkeä. Ei ollut pitkä jälki, sellainen +/- 100m. Toisaalle poljin itse metsäpohjalle keppisuoran jossa 8 keppiä. Harmi vaan etten huomannut, että viereisellä tiellä oli mies joka oli juuri kävellyt juuri siihen oman namijäljen. Onneksi hän huomasi ja tuli asiasta kertomaan joten osasin olla varuillani.

Namijälki meni yllättävän hyvin. Nenä pysyi maassa, pientä seilaamista mutta suht tarkkaa työtä. Noita lisää! Keppijälki meni ihan ok, selvästi edelleen vähän hakusessa keppien nostot metsäpohjalta mutta hyvä siitäkin tulee. Pientä painostusta ilmassa keppijäljellä kun en antanut koiran edetä kepin yli. Jumi otti vähän paineita mutta kun vihdoin ilmaisi kepin palkkasin ja kehuin niin koira otti hyvin vastaan kehut ja jatkoi etsimistä erittäin tarmokkaasti.

Tätä nyt jatketaan niin pitkään kun kautta riittää. Jätetään tätä hautomaan sitten talven yli ja katotaan josko keväällä saisi tuotua kepit uudestaan jäljelle. Kyllä tää tästä :)

Iiks Skriiks

Vähän jännittää ens viikko. Eteenkin keskiviikko. Ja vähän myös tiistai. Keskiviikkona Jumilla on kyynäreiden CT-kuvaus joten sen jälkeen onkin sit vähemmän epäselvää, että onko tuo ED-tulos todellakin 0/1 vai 0/0 vai 3/3 vai joku muu. Pelonsekaisin tuntein odotan sitä tutkimusta. Samalla pohdin tässä lompakon paksuutta, että ottais samalla röntgenit selkärangasta, kintereistä ja olkavarsista. Kun se ei kuulema monta satasta siihen päälle ole. Täytyy katsoa miten paljon lompakko on syönyt kahisevaa ens viikkoon mennessä...

Tiistaikin jännittää mutta vähän eri syistä. Jatketaan Jumin kanssa DOBOn jatkeiskurssilla ja aina uusi kurssi vähän jänskää. Jumi tykkäs siitä ekasta kurssista niin paljon, että päätin jatkaa ohjatusti vaikka tuollainen pallo maksaa suurinpiirtein saman verran kuin kurssi itsessään. Eikä mulla ole oikein tilaa edes säilyttää tuollaista palloa...

Seuraaminen on kivaa

Mun pieni suuri koira ♥
Vielä reilu kuukausi sitten seuraaminen ilman talutinta (tai taluttimen kanssa) oli melko mahdotonta koska koira jäi reilusti taakse, jätätti ja kaikki oli yhtä puuroa. Seuraamista ei voinut edes harkita ilman, että palkka oli näkyvissä. Koiran vire oli miinuksella ja tekeminen paskaa. Lelujen noudoissa koira lähti omille teilleen eikä tullut pyydettäessä.

Kävin Ruokosen tottissemmassa ja asiat vaan alkoi loksahtamaan paikoilleen. Juuri ennen semmaa aloitettiin naksuttimen käyttö ja Jannelta saatiin hyviä vinkkejä kulmien kautta patoamisesta.

Vire, paikka ja etäisyys ei vielä ole sitä luokkaa mitä haen mutta helvetin paljon lähempänä kuin mitä se oli aikaisemmin. Ja ekalla kierroksella koiran häntä on melkein jopa selän päällä :)

Treenipaikkana toimii yleinen puisto jossa liikkuu muitakin enkä olisi aiemmin ikinä uskaltanut palkata koiraa vapaasti.

Jälkipuintia

Kesän mittaan olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti käynyt ajamassa jälkeä. Koko kesä- ja heinäkuu käytettiin itseasiassa pelkkään ilmaisun harjoitteluun; keppejä nosteltiin nurtsilta niin, että ilmaisu oli pomminvarma.

En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui, ilmeisesti jonkinasteinen aivopieru ohjaajalta. Sen sijaan, että ilmaisujälki oltais asteittain siirretty metsään (eli suora jossa keppejä) niin päädyin suhaamaan pitkän jäljen jonne kepit oli tiputeltu. Lopputulos oli melko huono, kepit nousi ilman ongelmaa mutta jouduin ohjaamaan koiran vahvasti koska sen tapa tehdä töitä on huomattavasti laajemmalla skaalalla.

Sit tuli aivopieru numero 2. Korjataan tätä ongelmaa lisäämällä keppejä. Ei auttanut. Koira joka on muutenkin innoissaan jäljelle lähtiessään eikä osaa 100% nostaa keppejä metsästä sai peräänsä ohjaajan jonka korvista nousee savua. Koira meni lukkoon ja ohjaaja meni lukkoon ja päivä oli aika pitkälti siinä.

Tän fiaskon jälkeen päätin ettei keppejä merkata. Viimeinen keppi merkataan jotta tiedän mihin jälki päätyy. Jälki tallattiin vähän tiiviimmin ja keppejä oli jäljellä (en halunnut tietää miten monta). Ei se loistava jälki ollut, eikä keppejä noussut kuin 2/10 MUTTA
1) koira teki töitä aivan äärettömän hyvin
2) koira kävi varmistamassa kulmat todella hienosti ja haki jäljen uudestaan kun hävitti sen ilman apua
3) koira päätti jäljen merkkiin, eli koko jälki ajettiin vaikkakin seilattiin

Jumi siis ajaa aaltoillen jäljen ja ilm. niin, että kepit jää aina niiden risteyskohtien väliin koska törmätessä keppiin se nostaa sen mutta se ei hae niitä kuten esim. nurtsijäljellä.

Seuraava projekti ennenkuin kausi loppuu on siis saada pari tarkkaa namijälkeä alle ja kepit siirrettyä suoralla jäljellä metsään.