Jumi kavereineen toivottaa Hyvää Joulua!
Meillä omistajilla oli ainakin kovin hauskaa :D
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
tiistai 16. joulukuuta 2014
Kävipä vähän hassusti
Oltiin lenkillä Vihdissä viime lauantaina ja siellä oli tullut aika paljon tuoretta (plussa)lunta. Muita ulkoilijoita (yhtä hulluja) ei nähty sillä päivälle oli luvattu melkoista tuulta ja räntää. Kävelimme kuitenkin reippaan kuuden kilsan lenkin ihan hyvässä säässä ja pienessä lumisateessa. Koirat sai tietenkin juosta koko lenkin vapaana joten niiden liikunta läheni varmaan sitä viittätoista kilometriä.
Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.
Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.
Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...
Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.
Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.
Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.
Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...
Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.
tiistai 9. joulukuuta 2014
Monen päivän postaus
Ei ole moneen päivään päivitetty blogia.
No eipä ole juurikaan mitään tapahtunutkaan. Koirat on ja menee, treenit on vaihdellut hyvästä huonoon ja kaikkea siltä välillä.
Kahdessa näyttelyssä käytiin Brion kanssa pyörähtämässä. Jyskylässä ja Helsinki Winnerissä.
Jyskylässä Brio oli ERI2 /4 ja sai mairittelevan arvion Paavo Mattilalta (ja minulla ei tietenkään ole sitä arvostelua tässä, että voisin kirjata sen teille).
Helsinki Winnerissä Brio oli ERI3 /10 ja sai sielläkin hyvän arvion ruotsalaiselta Mats Lindborgilta.
"Goda proportioner. Välformat huvud. Korrekt bett. Bra ögon och öron. Utmärkt hals och rygg. Något hög svansansättning. Bra kropp, ben och tassar. Goda vinklar. Fria rörelser."
~ Hyvät mittasuhteet. Hyvin muotoutunut pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Hieman korkea hännänkiinnitys. Hyvä keho, jalat ja tassut. Hyvät kulmaukset. Vapaat liikeet.
Jumi ei saanut näytellä ollenkaan kehässä Helsingin Voittaja-viikonloppuna mutta sen sijaan käytiin Koirakoulu Kompassin kanssa esiintymässä DOBOn merkeissä jälleen. Meillä oli uusi ohjelma ja pari uutta temppua joten syksy on mennyt sujuvasti niitä treenaillen.
Pitkän viikonlopun jälkeen käytiin sitten eilen Brion kanssa vielä rokotuksilla. Meinasin ruveta väittää vastaan kun hoitaja kysyi, että "yksivuotisrokotuksilleko tulitte?". Kesti hetken tajuta, että mun isomies onkin vielä niin pieni, että käy vasta yksvuotisrokotuksilla... Aika tuntuu rientävän ja samalla seisovan paikallaan - kovin kummallista :) Brion paino oli muuten 26,6kg ja Jumi 28,2kg.
Kaiken kukkuraksi meille on toivon mukaan luvassa perheenlisäystä (ihan ihmismuodossa tällä kertaa). Ihan siitäkin syystä on ollut vähän hiljaisempaa blogin suhteen - mitä päivittäisin kun makaan lähinnä sohvan pohjalla pahoinvoivana tai sitten olen töissä. Tuntuu, että mitään järkevää ei ainakaan saa aikaiseksi.
Mutta kesällä pitäisi siis lisäys tulla jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten koirat reagoi lapseen. Jumin kanssa en ole niin huolissani, se on sellainen vankka peruskallio jonka elämä kulkee tasaista raidetta eteenpäin mutta Brion kanssa onkin sitten mielenkiintoisempaa. Ihan jo siitäkin syystä, että Brio on hyvinkin vilkas ja vilkkaudessaan sen piuhat pitenee entisestään.
No eipä ole juurikaan mitään tapahtunutkaan. Koirat on ja menee, treenit on vaihdellut hyvästä huonoon ja kaikkea siltä välillä.
Kahdessa näyttelyssä käytiin Brion kanssa pyörähtämässä. Jyskylässä ja Helsinki Winnerissä.
Jyskylässä Brio oli ERI2 /4 ja sai mairittelevan arvion Paavo Mattilalta (ja minulla ei tietenkään ole sitä arvostelua tässä, että voisin kirjata sen teille).
"Goda proportioner. Välformat huvud. Korrekt bett. Bra ögon och öron. Utmärkt hals och rygg. Något hög svansansättning. Bra kropp, ben och tassar. Goda vinklar. Fria rörelser."
~ Hyvät mittasuhteet. Hyvin muotoutunut pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Hieman korkea hännänkiinnitys. Hyvä keho, jalat ja tassut. Hyvät kulmaukset. Vapaat liikeet.
Jumi ei saanut näytellä ollenkaan kehässä Helsingin Voittaja-viikonloppuna mutta sen sijaan käytiin Koirakoulu Kompassin kanssa esiintymässä DOBOn merkeissä jälleen. Meillä oli uusi ohjelma ja pari uutta temppua joten syksy on mennyt sujuvasti niitä treenaillen.
Pitkän viikonlopun jälkeen käytiin sitten eilen Brion kanssa vielä rokotuksilla. Meinasin ruveta väittää vastaan kun hoitaja kysyi, että "yksivuotisrokotuksilleko tulitte?". Kesti hetken tajuta, että mun isomies onkin vielä niin pieni, että käy vasta yksvuotisrokotuksilla... Aika tuntuu rientävän ja samalla seisovan paikallaan - kovin kummallista :) Brion paino oli muuten 26,6kg ja Jumi 28,2kg.
Kaiken kukkuraksi meille on toivon mukaan luvassa perheenlisäystä (ihan ihmismuodossa tällä kertaa). Ihan siitäkin syystä on ollut vähän hiljaisempaa blogin suhteen - mitä päivittäisin kun makaan lähinnä sohvan pohjalla pahoinvoivana tai sitten olen töissä. Tuntuu, että mitään järkevää ei ainakaan saa aikaiseksi.
Mutta kesällä pitäisi siis lisäys tulla jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten koirat reagoi lapseen. Jumin kanssa en ole niin huolissani, se on sellainen vankka peruskallio jonka elämä kulkee tasaista raidetta eteenpäin mutta Brion kanssa onkin sitten mielenkiintoisempaa. Ihan jo siitäkin syystä, että Brio on hyvinkin vilkas ja vilkkaudessaan sen piuhat pitenee entisestään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)