Hammasvaivat vol 23876328947

LähiTapiola kiittää taas.

Eilen mies soitti puolenpäivän jälkeen, että nyt on käynyt hassusti. Oli vapaalla makoillut sohvalla ja katsellut Hifiä sylissä. Syystä x oli sitten kurkannut suuhun ja huomannut, että yläkulmuri oli murtunut ienrajan alle. &#%. Muutama kirosana pääsi.

Soitin siltä istumalta ensin Anidentiin ja sitten Tapiolaan. Aika varattuna seuraavalle päivällä että, hei, korvaako vakuutus vaikka karenssiaika ei ole vielä mennyt. Ystävällinen virkailija totesi, että tapaturmat korvataan aina (luojan kiitos).

Tänään sitten käytiin hammaslääkärissä. Hifi sai parin viikon pureskelukiellon (hei kamoon - se on 10 viikkoinen malinoispentu!) ja kipulääkettä. Hammas poistettiin onnistuneesti ja suussa on reilu määrä tikkejä. Minä sain mehevän neljänsadan laskun. Onneksi on vakuutus!

Samalla varasin Jumille tarkistusajan sen hampaille.
Eikai tässä muuta kuin eteenpäin sano mummo lumessa.

Briolle BH

Käytiin Brion kanssa viikonloppuna oman kentän BH-kisoissa eli käyttäytymiskokeessa.

"Käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosuus sisältää seuraamisen sekä taluttimessa että vapaana, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon sekä paikallaolon. Hyväksyttävään suoritukseen vaaditaan vähintään 70 % maksimipistemäärästä."

Brio suoritti odotettua huonommin :) 
Ei sillä, läpi se meni mutta kyllä ohjaajana vähän itketti pitkät seuraamiset ja niissä kyllästyminen tai tuplakäskyn antaminen luoksetulossa. Mutta eipä siinä - nyt on koe käyty ja lupa saatu. 

Seuraavaksi suuntana on ihan oikeat kisat. Sitten joskus ensi vuonna. Tai sitäkin pidemmällä... onnistuin meinaa sujuvasti rikkomaan Brion jäljen viimeksi kun käytiin pellolla. Jumi onneksi pelasti päivän ja kävi noukkimassa vikan esineen minkä veikka jätti pellolle. Jumissa olisi kyllä koira metsäjäljelle jos vaan jaksais treenaa mutta kun ei kiinnosta metsä niin minkäs teet. Jumi saa jatkaa tokon parissa.

Pentutuoksuja

Kuten varmasti huomata saattaa on blogi jo saanut uuden otsikkokuvan ja sitä myöten paljastanut teille mikä uusi termiitti meille on muuttanut... Halimali nimeltä Pysäkin Monni.

Monni, tutummin Hifi, on pieni, sisukas ja äänekäs (!) kaveri. Tulee ihan äityli -olo kun kuulen selittäväni kaikille kuinka se osasi jo tullessaan pyytää ulos kakalle, pissiä vaan paperille ja miten se on niin nopea oppii. Mutkun se on! Ei, se ei ole maailman kahdeksas ihme mutta se on ihana ja pieni ja fiksu ja nopea ja oppivainen ja ja ja... Kaikenkaikkiaan toistaiseksi olen kovin tyytyväinen.

Miksi sitten mali? Senkö pitäisi nyt pystyä siihen mihin amstaffit ei pysty?
Ei. Ei todellakaan. Tai siis kyllä. Tai no, hommahan menee näin:
Brion kanssa ollaan aloitettu viime keväänä todenteolla purutreenit ja jäljellä käyty ahkerasti. Lisäksi toki tottista ollaan tehty aina ja jatkuvasti. Brio on ihan sujuva purukoira, sen kanssa pääsen toivon mukaan sinne ykkösiin kisaamaan mutta todennäköisesti (kukaan ei ole ennustaja) sillä ei ole ominaisuuksia kovin pitkälle. Tässä treenatessa nälkä toki kasvaa syödessä. Kolmas koira siis.

Mikä rotu sitten? Jos joku voisi luvata mulle, että amstaffista saisin ne ominaisuudet mitä haluan koiralta ja mitä vaaditaan suojeluun niin olisin ottanut avosylin. Ei epäilystäkään. Mutta kun sellaista ei voi luvata. Malinöösiä ostaessa ei voi silloinkaan tietää mutta ainakin niiden ominaisuuksien löytyminen on todennäköisempää. Siksi halimali.

Mutta kyllä mä jatkan amstaffien kanssa hautaan asti. Briolle tehdään (tai ainakin yritetään) se yksi tulos ja Jumi jatkaa varmaan tokopuolella. Siitä puheenollen - käytiin viime viikonloppuna nappaamassa vika ykköstulos (sekä kolmas luokkasija) ja täten Jumi on siis TK1. Sellaisia tällä kertaa.